Mökkeilyä

Eilinen päivä vierähti mökillä. Oli ihana auringonpaiste ja itsellä ensimmäinen "lomapäivä".

Gillestä on tullut tosi kova vesipeto. Sehän lilluu vedessä huvikeen kokoajan. Aina välillä tulee rannalle, ja taas pulahtaa veteen. Se metsästää suullaan mm. ilmakuplia, kaislaa, herneitä, levää... niitä kun on siinä pinnassa, niin ne pitää ottaa suuhun!? Vissiinkin.

Sitten kun itsekin sain ensimmäisen kerran tänä vuonna mentyä uimaan ja heittämään talviturkin, niin siitähän Gille innostui. (pitää sanoa vielä, ettei ole lainkaan tapaistani jättää hitto elokuulle sitä talviturkkia, hyvin noloa!)

Meillä on mökillä vaan laituri ja ympärillä kiviä. Pogo osaa mennä sieltä sivusta uimaan, mutta Gillen on päästävä laiturilta, niinku mekin mennään. Hyppää veteen ja tikapuita pitkin takaisin (ylöspääsyssä on hiukan autettava). Pogoa kiinnosti koko päivän aikana enemmän taas kivet kuin mikään muu. Me muut kun oltiin uimassa niin Pogo inisee rannalla taas jonkun kivenmurikan kanssa. Eikä auta jos sitä kieltää tai heittää kiven pois (veteen), se vaan menee perässä ja alkaa sukeltamaan, sukeltaa niin kauan kunnes löytää edes jonkun kiven jonka kanssa voi taas leikkiä rannalla. Se sukeltaa jopa sellaisissakin kohdissa missä ei jalat edes yllä pohjaan, yhtäkkiä koko koira on vaan pinnan alla - ja taas mennään.

Mutta se Gille the uimaripoika. Gille kun tulee uimaan, niin se ei tee niinku Pogo, että yrittäisi kiivetä syliin tai pelastaa. Se vaan ui siinä ympärillä ihan rauhassa. Sitten kun saattin se Pogokin uimaan ja pelattiin sen kanssa siinä jotain, niin sit yhtäkkiä Topi taas huomaa, että missä Gille on!? Siellä se painelee vaikka kuinka kaukana, uimassa kohti pientä saareketta. Jos nyt uskallan heittää, niin oli se ainakin 50 metrin päässä kun tajusi vihdoin kääntyä takaisin. Pogokin lähti perään vaikka kuinka yritettiin huutaa niitä takaisin. Kiva kun ei olisikaan jaksanut enää uida takaisinpäin :/ mutta kyllä meidän teräsmiehet jaksaa :D ihme poikia.

Pogo odottaa Topia takaisin kalastamasta.

Gille meinasi lähteä perään, mutta Pogo tosiaan tajusi istuskella vaan rauhassa.

Moi! Oon Gille ja tykkään uimisesta!

Tälläinen harakka-otus seurasi viereisestä puusta meidän touhuja.

Pogo veneessä. Uskaltanut reunalle kurkkimaan kun oma paatti ei menee niin kovaa
että pitäisi istua sylissä :)

Siinä on meidän laivakoira.

Joko ollaan perillä!? Perille päästyä molemmat hyppäsikin paatista pois mereen, ei
malttanut odottaa rantaan asti.

Gille on ihan onneissaan kun pääsee merelle.

Ja vielä mainittakoon, että mahdolliset kirjoitusvirheet laitetaan sitten silmässä olevan haavan piikkiin. Tökkäsin sitten itseäni tänään pinseteillä silmään ja nyt on toinen silmä hieman sumuinen... ei aina voi onnistua :)