Laitilan epikset

Saatan ehkä nukahtaa kesken kirjoittamisen, mutta Terhi käski kirjoittaa vielä tänään blogiin, niin totellaan nyt tämän kerran.

Tänään epiksissä mulla ja Gillellä oli tosi hyvä möllirata. Itse olen ainakin tyytyväinen ja sain taas osakseni niitä (sääli)kehujakin :) Mikko oli tehnyt helpon mölliradan, mutta joutui siinä muutaman ohjauskikankin tekemään. Yhteensä tuli 15 virhepistettä, mutta muistinmenetyksen takia en tiedä mistä. Kuulemma puusilmä tuomari oli antanut siitä jotain tyhmiä virheitä, kun Gille hyppäsi hiukan mua päin ja siitä tuli kosketus... en usko, eihän sellasta oo voinut tapahtua jos sitä en itse muista!!? :D Ja toinen virhe/kielto mikä nyt liekään tuli siitä, kun Gille ohitti yhden hypyn ekalla kerralla. Mutta muuta en sit tosiaan tiedä, kun en muista. Sen verran muistan, että ihan kivasti meni. 12 koiraa oli makseissa ja me oltiin sit kuudensia. Paras rata siis tähän menneessä. Tästä vaan suunta ylöspäin... or not :D

Hyvän fiiliksen hurmiossa menin sitten ilmoittamaan meidät vielä ykkösten rataan. Perusteluna oli se, että nyt möllin jälkeen oli liian hyvä mieli, niin pitää saada se perus vitutus päälle ja mennä tekemään huono rata :) niinhän me tehtiin. Aika alussa oli kepit, joita Gille ei tällä hetkellä osaa yhtään. Se joko höyryää, haukkuu ja komentaa mua, tai sitten pitää olla nami kädessä, niin se ehkä menee. Yritin ensin ilman namia, eikä tullut mitään. Namilla se sitten meni, mutta siinä oli mennyt jo oma keskittyminen ja luovutin. Vähän oli eri fiilis jo mennessäkin, mitä oli mölleissä. Sinne menin ehkä ekaa kertaa hyvillä mielin, ja päätin että nyt ei sit pelleillä. Mutta sitten kun tiesin tässä ykkösradalla ne kompastuskivet, niin en sit vissiin jaksanut edes yrittää. Sähläyksellä mentiin loppuun, välissä hain jo katseellani armoa Mikoltakin, että käske mut nyt jo pois täältä, en mä haluu enää. Mutta loppuun mentiin silti. Ja kahden radan jälkeen selkä paskana. Saa nähdä kestääkö se selkä tätä mun hurjaa agility-uraa, se on alkanut sattumaan kokoajan enemmän ja enemmän - eikä siis kestä treenaamista. Mutta niin, se rata, kuulemma ei sekään mikään huono ollut, mutta itteeni kyllä ottaa päähän!!

Sitten toi Pokeri-poika. Mölliradalla pojalla oli taas NIIN ylikierroksilla kaikki, ettei siitä tullut mitään. Mutta syy oli kyllä selvä, Gille meni radalla just ennen Pogoa, jota se ei kestänyt yhtään. Heti lähtöviivalla kun hihna irtosi niin Pogo meinasi hyökätä rökittämään Gilleä "hittooko menit tuolla radalla ennen mua, paska pikkuveli". Joten ei se siis jaksanut oikeen keskittyä. Kontakteilla piti korjailla monta kertaa ja Pogon leuat hakkasi siihen tahtiin että noiden poikien päät osui yhteen ja Topilta lohkesi hammas! (oli kyllä posliinipaikka siinä hampaassa, mutta kuitenkin). Tällä radalla pysyi kuitenkin rimat, yksi tippui vaan! Se siitä radasta.
Ykkösradalla tippui sit taas puolet rimoista. Sen jälkeen Topi meni loppuun "ihan sama" asenteella, eikä jaksanut varmistella niitä kontaktejakaan (ja halusi pitää loput hampaat). Avoimessa tuli kolme rimaa alas, otti melkeen puomin kontaktin mutta juoksi niin kovaa että se meni ihan inan yli, A:n kontakti tuli otettua. Ihan ok rata, mutta 20 virhepistettä ja Topi unohti ohjata :)

Palkintopalleille pääsi meidän seurueesta vain Ebbeliini, mutta sit Topi ja Pogo sai lohdutuspalkinnon. Vaaleanpunaisen sydän-huivin. Se luovutettiin meidän homo-poika Gillelle, joka olikin ylpeä uudesta huivistaan :D:D