Juu-u, totta tosiaan. Harkoissa oli kivaa :)
En tiiä sit johtuiko se seurasta, kun Johannan kanssa oli taas niin hauskaa. Oon ollut aika iloinen kun ryhmässä on ollut toinen vesipääidiootti (tarkoitan Murua, pakko selventää kun ei sitä koskaan tiiä...), mut nyt nekin muuttaa Espooseen ja me jäädään Gillen kanssa yksin sinne harkkoihin pöllöilemään :/ Tylsää, ketä mun kanssa nyt sit haukkuu itseään paskaksi siellä!? ...tai yleensäkään puhuu mulle!?
No, jokatapauksessa hauskaa oli. Viimisen kerran... nyyh. Gillekin nyt menettää tyttöystävänsä, on se vaan niin IN LOVE siihen Muruun. (ja hiukan myös muihinkin tyttöihin ketkä nyt sattuu kulkemaan ohi... mut on tää vesiäinen silti ykkönen!)
Kun lähdettiin Gillen kanssa, niin olin ihan että Jes, nyt se ei oo yhtään höyrypää. Päästiin radan puoleenväliin ni jo alkoi. Se ei vaan kuuntele yhtään sillon kun se alkaa haukkumaan. Haukkuu, haukkuu ja puree vaan. Nytkin oli ihan uutukainen takki päällä, niin sai olla kokoajan varjelemassa ettei siihen tule reikiä. Kuolanen se kyllä oli. (oma vika, mitä laitoin uuden takin!?)
Mutta mentiin mun mielestä aika hyvin, siis omasta mielestäni. Ehkä jonkun mielestä se oli vaan pelkkää sähläämistä, mutta jäipä ainakin hyvä mieli. Kontaktit meni loistavasti, hyvä! Mutta tällä hetkellä se rengas on kyllä tyhmä, Kaijakin sanoi että ohjaan sen ihan oikein, joten ei mee järkeen miksei se voi hypätä siihen renkaaseen, pakko mennä aina ohi ellei oo siellä toisella puolella näyttämässä mistä mennään. Siihen tarvittaisiin siis jotain apua.
Toinen missä poika on alkanut pöllöilemään, on lähdössä paikallaan pysyminen. Ainakin jos pitää mennä kahden esteen päähän. Muistaakseni se on sen aika hyvin aina osannut, niin paljon me sitä ainakin pienenä ollaan opeteltu, ja tietty isompanakin. Mut nyt ei vaan malta pysyä siellä. Ärsyttävä.
Kolmas mikä oli tyhmä, on se muuri. Ei vaan millään meinaa mennä muurille, juoksee mielummin ohi. Saattaa olla että ohjaankin huonosti, mutta siltikin...
Kaikki muut meni hyvin, jos sitä purukalustoa olisi ollut vähän vähemmän taas kiinni reidessä ja kädessä. Ja keskittyminen olisi mukana. Ja hauskaa huomata, että ainakin tällä kertaa poika oli hyvin hallinnassa mulla, pari kertaa meinasi mennä katsomaan mitä viereisellä radalla tehdään, mutta sain jarrut päälle ja kääntymään takaisin. Hieno juttu.
Hyvä minä, ensin sanon, että oli hauskaa ja oltiin semi hyviä, mutta silti osaan kirjoittaa vaan ne huonot puolet. Tällänen mä oon, valittaa vaan mutta sitten unohtaa aina mainita ne hyvät... joten blogista on voinut saada aika negatiivisen käsityksen, johtuen ehkä juurikin tästä!! Ei niitä hyviä juttuja vaan jaksa kirjoittaa, kivempi valittaa :)
Viikonloppuna mennään agilityleirille. Saas nähdä mitkä fiilikset sieltä jää, siitä luultavasti pitkän pitkä kooste luvassa ;) Toivon vaan niin paljon, ettei sataisi! Sitten mä otan kyllä lopputilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti