Agileirillä

Noniin, jälleen kerran hengissä selvittiin agileiriltä, onneksi. Vaikka ei tälläkään kertaa vastoinkäymisiltä selvitty, niin tosi hauskaa oli! Viime vuonnahan en voinut osallistua koko touhuun sen takia, kun minulla ei ollut edes koiraa, mutta yhteisiin leikkeihin en voinut tulla koska oli polvi kipeä. Tänä vuonna selvisin melkeen puoleenväliin, kunnes teloin jalkani. Pistää miettimään, että uskallanko ollenkaan mennä enää ensi vuonna kyseiselle leirille!?

Lauantai aamuna oli aikainen herätys ja nokka kohti Vehmaata. Siellä sujui aamupäivä esteiden kantamisessa ja radan rakentamisessa. Liisa halusi, että mentäisiin kuvaamaan hänen vehniksiään vehnäpellolle... sinne siis menimme myös ennen omaa harkkavuoroa.

Vehnäpellon Beea ja Aada

No piti siitä "melkeinvehnäterrieri" Gillestäkin kuva tuolla pellolla ottaa. Vaikkei ihan satavarmoja oltukaan, että oliko toi pellolla kasvava juttu edes vehnää...

Pogo bongasi ensimmäisenä jonkun kivikovan mutakökön, eikä siitä enää helpolla luopunut.

Sitten oli mun ja Gillen vuoro mennä Tanjan koulutukseen. Kello oli jo melkein ruoka-aika, ja mahassa kurni. Sen näki myös omassa motivaatiossa tehdä yhtään mitään. En jaksanut ennen ruokailua tehdä oikeestaan mitään kunnollista ohjausta, ja sen huomasi tuloksessa. Kontaktit meni ihan plörinäksi, ja vissiin vähän muukin, en saanut millään Gillen kanssa yhtä kohtaa tehtyä. Mutta sitten oli kauanodottu ruoka-aika, ja sain lisää virtaa. Täydellä mahalla alkoi sujumaan se harkkauskin paremmin ja toinen rata olikin vaikka kuinka kiva. Kun löytyy omaa vauhtia ja vedättää Gilleä, niin homma onnistuu! Kontaktit ei edelleenkään lauantaina onnistunut, mutta kaikki muu sujui mielestäni hienosti. Oon taas ylpeä Gillestä kun se on niin hieno koira. Anne-Mari sanoi, että hän on saanut tämän blogin perusteella sellasen käsityksen, että Gille on ihan kauhee. Melkein siis syö mut kesken radan, mutta sitten kun näki suorituksemme, niin oli ihan ihmeissään... mehän ollaan ihan ok pari :)

Toisella radalla oli Suomalaisen Jari kouluttamassa näitä muita. Mä olin junnujen ryhmässä :) Siellä Jari pisti porukan aika rääkkiin, juosta siellä ainakin sai. Topilla ja Pogolla meni aika hienosti molempina päivinä, mutta kyllä niilläkin sitä hiomista ja vaikeita kohtia oli!! Haltuunotto on vissiin meidän seuralla vähän jokaisella ongelma, niin oli myös mun pojilla. En osaa kertoa niiden harkoista sen enempää...

Eikä säästynyt muuten Topikaan haavereilta, sillä on nyt viissin kolme haavaa. Yksi tuli siitä kun se leikki Pogon kanssa pallolla. Otti pallon pois Pogon suusta, se ehti häynäistä vielä kerran ja pala pois sormesta. Veri lensi. (harmi kun siitä ei oo kuvaa :D). Toinen oli sellanen kun kesken radan Topi kysyi jotain multa, ja huomasin että sen käsivarsi oli ihan punainen verestä. Eikä se ollut edes huomannut reikää kyynerpäässään, mistä lie sitten tullut. Kolmas tapaturma sattui vielä omalla kentällä kun purettiin esteitä takasin kentälle, Topilla jäi käsi jotenkin peräkärryn lukon väliin, nahka pois.

Itelläkin on jalan lisäksi kädessä palovamma kädessä. Gille vähän sinkosi kentän laidalta kun vissiin Ebba tai Ziki meni siellä. Hihna sitten poltti vähän kättä. Häävi.

Sitten oli taas vähän taukoa...

Soolo osaa uuden tempun, sylkee palloja :D

Gille hyppääääääää!!

Vesihiihtäjä.

Määääki tahdon aksaaaaa!!!

Ja Anskulla oli myös mukana tämä ihanainen Svingi. Pakko laittaa kuva tänne, kun se on niin suloinen!

Sitten loppui harkkaaminen ja oli saunan vuoro. Päätettiin että lähdetään sitä ennen vielä hiukan kävelyttämään koiria. Meinattiin mennä Soolon, Ebban, Aadan, Beean ja Zikin kanssa samaan porukkaan, mutta Zikin juoksujen takia siitä ei tullut yhtään mitään. Mentiin siis eri reittiä, mikä oli ensimmäinen virhe. Matkalla oli iso iso kivi, ja mulle ja Topille pälkähti päähän, että mahtaiskohan Pogo päästä sinne kiipeemään. Topi edellä, Pogo perässä, onnistui!! Mua pelotti Pogon puolesta ja käskin ne alas, sitten Gille kattoo mua ja juoksee ite sinne puoleenväliin kanssa, hitto jos noikin niin kyl määkin!! Mä oon hihnan kanssa perässä ja Gille liukastuu ja alkaa tulemaan kylki edellä alas... äkkiä äiti pelastamaan poikaa, astun siihen kivelle ja samalla huomaan, että se onkin joku irtolohkare. Katson alas ja näen kun kivi tippuu jalan päälle.... Ja sitten kiroillaan.... jumankekka se sattui, niin niin niin paljon. Oli aika iso kivi ja tippui jostain puolenmetrin korkuudelta, ja tais olla vielä oma paino siinä päällä. Ensimmäinen ajatus, menikö se nyt niin rikki etten pääse huomenna aksaamaan? Kävelen tuskissani huoneeseen ja manaan. Miksi ihmisen pitääkään olla näin tyhmä!? Just mun tuuria. Sattuu niin paljon, että oksettaa, pyöryttää ja tärisen, hampaat ihan kalisee. Hetken aikaa sängyssä kun kärsin ja painoin jalkaa kylmällä, päätin, että pakko mennä saunaan, on niin vilu. Sinne siis mennään nilkuttaen ja tuskissaan. Jalka turposi kaksinkiertaiseksi, mustui ja sattui. Eilen illalla se oli ihan kummallinen pilkullinen. Ottaa niin päähän, kun ei pääse lenkille! Just oon sanonut, että jos sattuisi jotain etten pääsisi lenkille, niin tulisin hulluksi... tässä sitä sitten ollaan. Harkitsen vakasti, että tarvisko sitä mennä lääkäriin vaiko ei!? se on kuitenkin ihan turha reissu.

Saunan jälkeen oli luvassa laavulla syömistä ja iltaohjelmaa. Olin niin masentunut ja vittuuntunut, ettei kiinnostanut yhtään. Ei naurattanut mikää, halusin vaan kotiin. Ärsytti kyllä niin niin paljon...

Ei mahtunut tytölle kenkä jalkaan, niin oli sitten tälläinen väliaikainen ratkaisu :)

Topi pelaamassa...

Mua ei naurattanut edes tämä kiimainen narttu ja sitä astuva iso koira! :D

Yö menikin sitten siinä kun mietin yhä edelleen sitä kuinka tyhmä olen, miten huono tuuri on ja kuinka paljon ärsyttää kun en pääse Anne-Marin koulutkseen, olin sitä niin odottanut!

Aamulla jalka oli edelleen turvoksissa, hiukan laskenut. Luulin ensin, että se oli jo hyvässä kunnossa, mutta sängystä kun nousin niin todellisuus iski. Ei ollutkaan. Aamulla oli ensin aamupala ja siitä heti koulutukseen.

Topin piti mennä sitten Gillen kanssa, mä en pystynyt. Gille vähän häsläsi siinä alussa ja juoksi mun luokse kattomaan, että mitä sä siinä seisoskelet, tuu mun kaa. Se ei ottanut Topin kanssa kontaktia ja kepeillä oli häsläämistä, muuten ihan hauskaa katottavaa. Sitten kun mä menin piiloon niin jaksoi Gillekin keskittyä.

Sitten kun oli Anskun toisen radan vuoro, ja Topin piti olla jo omissa harjoituksissaan Pogon kanssa, niin päätti tämä tyttö, että menen sitten ite Gillen kanssa. Siitähän olen maksanut, ja perkele mä menen, sisulla siitä selviää. Tungin lenkkarin jalkaani väkisin ja yritin sivuttaa kivun. Siinä sitten mennään; melkeen juoksen, välillä hypin yhdellä jalalla. Aksatessa ei se kipu ollut niin paha, kun keskittyi muuhun asiaan, sen takia ehkä siinä onnistuinkin. Jäi ihan sikahyvämieli treeneistä, ja sain Anskulta hyviä neuvoja. Ja kehuja :P
Gillen ilme oli kuulemma aika hyvä kun se kiipee puomia ja minä menen täysillä vierellä, yhdellä jalalla hyppien. Mahtoi poika ihmetellä, että mitä toi mamma oikeen puuhaa? Hienosti otti silti kontaktit sunnuntaina mun kanssa, mikä on toooosi hyvä juttu. Pelkäsin jo, että ollaan tultu siinä asiassa pahasti takapakkia.

Haskaa oli mun nilkuttamisessa, että Terhi ja Ansku alkoi kanssa nilkuttamaan kun seurasi mun menoa, vissiin myötätunnosta :D

Sitten kun leiriaika tuli päätökseensä, oli loppukisan aika.

Kisan ideana oli koiran vaihto. Mä sain saksanpaimekoira Elviksen. Topi sai borderterrieri Santun. Gille meni Hennalle ja Pogo Mikolle... Hauskaa!!

Tässä mennä viilettää Gille ja Henna. Mun mielestä oli huippukivaa katsoa parivaljakon menoa. Gille oli tosi reipas, ja taisi unohtaa mut jo ihan kokonaan :) silläkin oli siis hauskaa. Gille ja Henna hävisi vastaparilleen 0,02 sekuntia vaan, eli ne oli tosi hyviä, molemilla 5 virhe. (tais olla Gillellä vaan hiukan parempi ohjaaja kun normaalisti). Sitten kun oli semifinaalin aika ja piti ehdottaa yleisön joukosta musta hevonen jotta parit menisi tasan, sain tahtoni läpi ja nämä kaksi pääsi sittenkin uudestaan!! Jee!! Hennakin sanoi tykkäävänsä mennä Gillen kanssa, erilaista varmaan kun oma minikoira. Mahtoikohan Henna nyt ihastua niin paljon Gilleen, että kohta on Karimäelläkin vesikoira? :D Terhi sun täytyy alkaa yllyttämään että ne ottaisi Zikin pennun :D:D

Pogo ja Mikko vauhdissa. Oli vissiin alkuhankaluutta Mikolla Pogon kanssa. Ei meinannyt saada alussa jäämään poikaa millään paikoilleen, kun kävi niin kuumana :) Hyvää vaihtelua Mikolle rauhallisen sheltin jälkeen!! Mahtoikohan Mikko tykätä mennä Pogon kanssa?

Tässä menee meidän Soolo ja Hanna. Tytöt pärjäsi oikein loistavasti!!
Soolo vähän yritti temppuilla ja olla mammari, kokoajan sen piti vilkuilla että missä se äiti nyt on, Hanna kiusaa :)

Pikku-Ebba sai ohjaajakseen Marin. Tämäkin pari pärjäsi aikas hienosti!! Ebba oli reippaampi kun Soolo, ei niin lälläri, reipas tyttö.

Tässä mielipiteet jakautui, sopiiko Sannalle sakemanni vaiko ei? Mun mielestä ei :)

Olin Elviksen kanssa surkein!! Voi hitto mitä menoa. Mua kyllä jännitti toi enemmän kun yhdessäkään epiksessa koskaan. Tärisin ihan. Jotain suorituspaineita, tai sitten ehkä pelkäsin isoa koiraa!? En tiiä. Ehkä ajattelin sen niin, että aina kun oon mennyt agia, niin se koira puree mua, niin kai se Elviskin sitte... meni kyllä "hiukan" häsläykseksi. Mutta pistetään nyt tällä kertaa jännityksen ja kipeän jalan piikkiin, ei pystynyt oikeen keskittymään.

Topi ja Santtu.

Ja Taru sai bc Liinun.

Tässä voittajat. Hyvä Tiiu ja Ansku.
Ja vielä enemmän hyvä Ebba ja Soolo!! :)

Tsemppipalkinnon sain minä, Maija ehdotti sitä koska olin kuulemma urhesti jaksanut aksata yhdellä jalalla pomppien ;)

Kaik yhdes koos.

Kotiinpaluumatkalle päästiin, kaikki tosi väsyneinä. Piti vielä viedä kolme peräkärryllistä esteitä takaisin kentälle. Ja sitten kotiin. Pojatkin oli ihan nälissään ja väsyneinä. Kerrankin Gillekin nukkui pitkään aamulla :)

Kaikkensa jälleen kerran antaneina.

Tässä oli hieman esimakua kuvista, mutta niitä on myös lisää!! Ja paljon. Jos kiinnostaa katsoa kaikki (melkein 500) kuvaa, löydät ne täältä --> Siellä vasemmassa reunassa on kansio AGILEIRI 2009, ja sen kun avaa niin laittaa oikeesta yläkulmasta slideshow, niin pystyy katsomaan hyvin niitä kuvia. Varoitan nyt vielä, että niitä on sitten monta, en jaksanut alkaa deletoimaan turhia, Terhi sanoi, että laita kaikki.

Kiitos hauskasta viikonlopusta!! Katsotaan sitten taas ensi vuonna, riittääkö rohkeus tulla mukaan.