Sunnuntaina oltiin radanlukuluennolla. Kyllähän siellä kuulin kaikkea uutta - ja vanhaa. Moni asia oli jo entuudestaan tuttu, mutta silti suurinosa meni vähän yli. Ohjauskuviot ainakin. Hyvä luento se oli, ei siitä päästä mihinkään. Mutta päällimmäinen ajatus sieltä jäi, että ykkösluokkalaiset on täysin paskoja, eikä osaa yhtään mitään. En mä siihen mitään neljän tunnin luentoa olis tarvinnut, tämä asia oli tiedossa meidän kohdalla jo ihan liiankin selkeesti muutenkin.
Eilen sitten harkoissa yritin muistaa oppimaani. Meille opetettiin laskutekniikka, jolla voidaan laskea se reitti, mikä on koiran parempi mennä. Sitä mä en osannut toteuttaa käytännössä. Virtuaalikoirakin unohtui autoon rataantutustuessa. Mitään oikeaoppista radanlukutekniikkaa oli turha opetella, koska edelleenkään ne ykkösluokkalaiset ei vaan osaa. Yritin sitten sitä katsekontaktia ja rintakehän laaseria miettiä tarkkaan. Myös Gillen irtoominen oli enemmän mielessä, etten saattaisi sitä joka esteelle...
Ja ihan hyvin meillä menikin. En sitten tiedä johtuiko se siitä luennosta (pisti miettimään taas asioita enemmän), vai siitä, että oli niin superhuono päivä takana, että oli jotain agressioita. Aluksi mentiin siis hyvin, paitsi tuolla 13-14 esteellä kävin juuri niinkun Gillen kanssa voi olettaa. Sieltä se ohitti hypyn ja juoksi puomin alta. Sitten kun sijoittauduin itse paremmin, se onnistui täydellisesti. Hypyllä 15 Taru pakotti tekemään saksalaisen. Mikähän siinä on, että tää saksalainen ja jaakotus ei vaan mene mun kaaliin. Ne on jotenkin niin epäluontaisia liikkeitä, ettei sitten millään. Taru sanoi, että hyvin mä sen osasin, mutta ei se hyvältä tuntunut.
Sitten kun oltiin aikamme siellä radalla juostu, loppui mun jaksaminen ja Gille ei enää keskittynyt. Eli alussa mentiin hyvin, lopussa ei. Myös yksi kohta mikä jäi harmittamaan, on toi 19-20-21. Siitä hypyltä 20 oli mahdotonta kääntää Gille hypyille 21. Se heitti siinä aina kokoympyrän, enkä saanut sitä toimimaan. Se on aina ollut Gillelle vaikeeta, kotonakin yritän opettaa tota, niin se ei vaan käänny.
Kontaktit oli taas hyvät ja huonot. Puomilla annoin sen kerran hiukan varastaa, mutta se oli sitten myöhästä jo korjata, kun olin samaan aikaan huutanut sen 'tule'. A:n kontaktilla piti itse irrota sinne sivuun sen verran, ettei Gille kestänyt sitä ja pysähtyi aina siihen A:n eteen. Kepit meillä meni taas ihmeellisen hyvin, mutta odotan silti innolla Hannan ja Miian keppikoulua :) Vähän mä haluun, että pystyn joskus takaaleikkaamaan tai leijeröimään kepit!!
Taru käytti siis eilen meidän Topin rataa. Sillon kun se piirteli tätä, niin sanoin, että ihan tyhmä rata (niinku aina), mutta kyllä se sitten oli aika tosi kiva. Mutta älkää kertoko sitä Topille, nousee vielä hattuun :D
Ja taas oli Pogolla kova kohtalo. Topi iltavuorossa ja Pokeri-raukkaparka jäi taas kotiin yksin. Se on kyllä kova paikka Pogolle, että hän jää kotiin ja Gille lähtee. Jos Gillekin jää kotiin, niin voi Pogo mennä rauhassa mököttämään keittiön pöydän alle, mutta nyt se jäi siihen eteisen oven taakse katsomaan vihaisesti perään. Mutta pääsi se sitten kostamaan. Sinä aikana kun olin suihkussa, oli nämä pojat levittänyt koko agilitykassin ympäri taloa. Siellä oli sitten kaikki hevosenpaskaiset lelut siellä täällä. Ah, niin ihanaa.
Asiasta viidenteen. Olen miettinyt, että pitäisköhän laittaa blogiin salasana... On jotenkin alkanut häiritsemään, että kaikki tuntemattomat lukee näitä mun jorinoita. Kyllä mä tätä kuitenkin kirjoitan vaan omaksi huvikseni ja tuttujen luettavaksi. Mutta ei sitä tiedä, ketkä kaikki täällä käy. Ja varsinkin, kun kirjoitustyylini on joskus vähän sarkastinen, niin kaikille se ei ehkä mene perille niinkun pitäisi. Toisaalta, se on oma ongelma jos viitsii tätä lukea, ei täällä kuitenkaan niin kauhean laadukkaita juttuja ole :) Mutta jos olisi salasana, niin ei tarvitsisi aina miettiä, että voinko mä nyt ilmaista tämän ja tämän asian näin... Nojoo.
EDIT: Niille jotka ihmettelee, niin kirjoitin tämän tiistaina, vaikka päivämäärässä onkin maanantai. Ei ne maanantai harkat ole siis siirtynyt sunnuntaille, vaikka eilisestä puhunkin :)
