Vuoden viimeiset harkat on takanapäin, ja ensi vuonna sama meno jatkuu.
Oli Mikon vuoro vetää harkat ja tällä kertaa siellä oli sentään joku muukin kun minä, Topi ja Heli. Ja oli ne muutenkin ihan hyvät harkat. Rupesin siinä sitten miettimään sitä omaa hyvää fiilistä, että mistäs tämä nyt johtuu. Niin keksin, että sen oli pakko johtua siitä, että eilen ei tullut täydellisiä naisia telkkarista, joten mulla ei ollut kiire kotiin :) Pystyin keskittymään harkkaamiseen iiihan rauhassa. On se kamalaa, kun jostain ohjelmista on sit hiukan riippuvainen :P Vaikka olisi tallentava digiboxikin, mihin se menee talteen jokatapauksessa, niin silti se olis pakko nähdä HETI.
... jep.
Mutta niin. Topin ja Pogon menosta en taaskaan muista yhtään mitään, taisin keskittyä siihen Flipin viihdyttämiseen vaan sillä aikaa. Mutta siellä ne meni. Varmaan ihan hyvin!? :D
Mulla ja Gillellä meni kanssa ihan hyvin, paitsi ne tietyt kohdat, missä mulla ei ollut mitään hajua mitä pitää tehdä. Taas piti vähän rautalangasta vääntää. On se oikeesti kumma, kun Mikko näyttää, että mene näin. Joo mä menen. Sit mä luulen meneväni, mutta se ei ole sinne päinkään. Miksei mun vartalo tottele? Tahkottiin siellä taas jonkun aikaa sitä rataa (mikä oli tällä kertaa kiva juoksurata) ja sitten alkoi tältä tytöltä loppumaan happi ja Gilleltä hermo. Mentiin siis pois.
Sitten kun kaikki muut oli jo mennyt ja meinattiin alkaa keräämään esteitä, niin menin ja möläytin, että koskakohan mä saan mennä radan kokonaan läpi? Meillä yleensä on vaan niin, että ensin just väännetään jotain kohtia vaikka miten kauan, eikä välttämättä päästä edes loppuun asti. Sitten Gillellä menee yli ja se alkaa vaan huutamaan ja riehumaan, niin ei oo enää järkeä jatkaa. Nyt sitten mut pakotettiin menemään radalle uudestaan, kun tollasia menin valittamaan. No joo, olis voinut jättää väliin. Se oli ihan kun epiksissä olis ollut, tunsin vaan ne tuijotukset selässäni ja sit jännitti ja en tehnyt mitään järkevää :D Pääsin mä radan läpi joo, mutta ei se kauheen puhdas rata ollut :P Noh, sain ainakin astmakohtauksen aikaiseksi taas.
Tajusin eilen, etten oo lainkaan kertonut, miten iloinen Pogo oli taas joulusta. Tämä pitää siis vielä kertoa. Se taas oli aika fiiliksissä, kun tonttu oli tuonut paketteja kuusen alle. Sieltä se sitten kävikin vähän väliä hakemassa jonkun paketin ihan ominpäin. Tiesi se aina sentään, että on oma tai Gillen paketti kyseessä. Ja se pakettien aukaiseminen oli niin jees juttu. Yhdessä paketissa oli sellainen renkaan muotoinen luu. Sitä se repi siinä aikansa, sitten Gille tuli katsomaan vierestä, että mitä se siinä riehuu. Pogo ärähtää Gillelle, että tää on mun paketti. Kääntää selän ja ottaa sen paperin mukaansa, jättää siis sisällön siihen Gillelle. Paperi oli se kohokohta, se sitten silputtiin siihen olohuoneen lattialle tuhanneksi palaseksi. Ja moonta kertaa! Pogolle olisi siis voinut paketoida vaikka vanhoja leluja, koska se aukaiseminen oli se pääjuttu. Niinkun pikkulapsilla :P Gillen ehdoton lempparijuttu oli Mummalta saatu vinkulelu. Jostain syystä se vinkulelu kyllä asuu tällä hetkellä meidän kaapissa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti