Viisi Viikaria <3

Noniin, nyt ollaan sitten oltu hoitamassa niitä viittä villipetoa.

Lauantaina saavuttiin puolen päivän aikoihin Hakaloille, ja siitä koko homma sitten lähti. Lauantai meni ihan hirveen nopeesti ja illalla piti vielä lähteä kavereiden pikkujouluihin. Ei muuta ku meidän pojat omaan kotiin ja menoks. Ei sitten viititty jättää omia koiria Hakaloille, koska ei ne oikeen tykkää olla pentujen kiusattavana. Molemmat on ihan hermostuneita kokoajan, Pogo varsinkin. Se ei osaa olla paikallaan hetkeäkään, ainakaan jos tollaset naskalihampaat metsästää sitä kokoajan. Karkuun pitää juosta vaan! Inhottavia pikku-ipanoita, sanoo Pogo. En tiedä mahtoiko poika nukkua yöllä yhtään, mutta ei sen puolen - en nukkunut kyllä minäkään.

Tälle veijarille tosin uni maistui.

En silti kauheesti valita, ainakaan vielä. Hauskaa on ollut, kun saanut seurata pikkuveijareiden menoa ja meininkiä. Hauskoja tapoja jokaisella pikkuisella... Mutta ääni saattaa muuttua kellossa ensi viikolla, kun väsymys alkaa painaa päälle ja töissä pitäisi jaksaa olla. Maanantain harkat taitaa mennä aika putkeen taas :) Mutta ei sen väliä, Tarun vuoro vetää harkat, ja sillä on ruotsin reissu takana, eipä taida siis koutsillakaan olla kaikki muumit laaksossa :D.

Sunnuntai menikin jollain puoliteholla kun väsymys oli niin kova. Pitkälle lenkille mentiin silti meidän poikien, Zikin, Soolon ja Ebeliinin kanssa. Saulikin saatiin mukaan seuraksi! Oli hauskaa painella metsässä. Ainoat kenellä oli ongelmia oli Ebba ja Pogo. Ebba ei meinannut päästä kävelemään, kun lumi tarttui niin paljon turkkiin. Sitten se käveli loppumatkan leveessä haara-asennossa, niinku olis ollut tavarat housuissa :D Pogolla oli taas kivi-ongelma - kun perhana sitä kallioo ei sitten meinaa millään saada mukaansa!!

Täs olis nyt osa siitä kokoonpanosta. Liian vaikee saada viittä vesikoiraa samaan kuvaan :)

Ilta menikin siinä kun pennut vaan nukkui - ollut vissiin rankka yö takana, kun pitäny huutaa niin kovin :P Pelattiin sitten Wii:n kanssa kera Topin ja Veeran. (ja Topin miekkailessa, meni sitten olohuoneen lamppu säpäleiksi.. great!).

Mutta sitten takaisin näihin vesipuhveleihin.

Ventti on niistä se äijä. Sillä pitäisi olla sellanen extreme duudsonien "isäntä" paita päällä. On se sellanen jässikkä kyllä. Selälleen kun kääntyy, niin iiiiso pömppömaha vaan näkyy. Siitä kun pitäisi sitten kääntyä takaisin jaloilleen, niin eihän siitä tule mitään. Poika vaan sätkii niinku koppakuoriainen :) Ventti on ollut mun lemppari jo ensi näkemästä lähtien. En tiedä miksi, mutta jotain siinä pojassa vaan on. ’Väinö’ hakeutuu mun luokse kaikista eniten ja on niin suloinen. Hyppii ja pomppii siinä jaloissa ja kun nostaa syliin niin alkaa armoton pusuttelu. Ventulalla on toinen silmä tumma ja toinen vaalea, jotenkin niin hassun näköistä. Ventti kun tulee luokse, niin useimmiten sen kyllä huomaa. Vaikka kaikki pennut on kovia puremaan, niin se on lähinnä sellaista näykkimistä – Ventti puolestaan oikeen haukkasee. Kaikkea pitää maistaa! :) Varsinkin lemppari on ollut mun crocsit. Ja kaikesta massasta huolimatta Ventti on kova poika juoksemaan – ja kovaa. Aamullakin se veti Zikin kanssa jotain rallia. Se on myös kova mööbelseeraamaan. Välillä saa jonkun hepulikohtauksen ja sitten juostaan sanomalehden kanssa ympäri huonetta (sitä taisi tehdä kyllä joku muukin… en vaan muista kuka). Ja pitää sitä täysinäistä vesikippoakin vähän siirtää. Ventistä puhuttaessa pitää myös mainita ruoka. RUOKA. Se on lempparia. Kävin Ventti sylissä hakemassa pentujen ruokakipon, ja vaikka se oli siinä pojan nenän edessä, niin ei tajua mitään. Sitten kun lasken sen maahan ja alan koputtelemaan kippoa, niin johan pomppas! Kaikki aistit häviää, alkaa armoton hysteria, pompitaan ja pyöritään… ruokaa ruokaa missä missä!? Ja voi onnea kun se kippo sieltä sitten löytyy! Välillä voi esim. pikkupoika Feelix jäädä hiukan vähemmälle, kun jyrä tulee :P


Feelix on symppis. Se on oikeen Zikin pienoismalli. Feelix ei hae huomioo välttämättä niin paljon kuin muut, se vaan istuu vieressä ja kattoo "mäkin oon tässä, anteeks että oon olemassa, voitko pliis huomata mut!?" Mutta sitten kun Fee sille päälle sattuu, niin jo alkaa poika komentamaan. Jos sitä huomioo ei heru just sillä sekunnilla, niin jumankekka! Se osaa kyllä haukkua, jos haluaa saada tahtonsa läpi. Eikä haluaisi millään antaa ottaa itseään kiinni, juoksee vaan karkuun :) Feelix on ihanan pikkuinen ja jokseenkin avuttoman näköinen, niin suloinen veijari.

Tukiaine on kunnon energiapakkaus. Aluksi se oli Kerttu ketä juoksi pää viidentenä jalkana, mutta nyt se on ollut Tuksu. Se ottaa eniten lääniä omakseen, ja seikkailee. Ensimmäisenä se on Tukiaine ketä juoksee luokse ja hakee huomioo. Tukiaine saattaa sisällä lähteä yksinään seikkailemaan jonnekin toiseen huoneeseen, eikä mitään väliä vaikka muut on jossain kaukana... kyllä ne sitten jostain löytyy kun on tarve. Ulkona se saattaa seikkailla ties minne välillä, ja kun se huomaa, että 'hei mä oon täällä jo - ja noi on tuolla'... sitten juostaan ihan täysiiiiii. Se on aika vauhdikas juoksija ja pomppukone... tuleva agilitaaja selvästi! Sillä on ollut myös hassuimmat nukkumisasennot. Yksikin kerta Tuksu nukkui niin, että Kerttu oli sen päällä ja Tukiaisella oli itsellä niska ja pää seinää vasten, eli epämukavin näköinen asento ikinä. Mutta löytyy siitä kyllä sitten se äänekäskin puoli. Molempina öinä kuuluu keskellä yötä kooova huuto, siis ihan niinkun kaikilla olisi kova hätä ja tarve tulla pois sieltä pentuhuoneesta. Mutta kun olen mennyt katsomaan, niin Tukiaine siellä yksinään kiljuu. Ensimmäisellä kerralla kaikki heräsi, ja halusi tulla toiselle puolelle - toisella kerralla kaikki muut nukkuu ihan täysillä - ja tämä yksi tinttara vaan huutaa. Sen ansiosta pääsikin sitten ihan yksinään nukkumaan loppuyöksi mun viereen siihen lattialle. Sänkyyn en nyt uskaltanut sentään ottaa :) Tuksu on kyllä myös nätein näistä, jotenkin niin symmetriset ne pään värit.


Kerttu oli jossainvaiheessa Topin suosikki, nyt se on sitten ilmeisesti taas Tukiaine - se tykkää aina siitä ketä on aktiivisin. Kerttu oli ensimmäisellä kerralla se pahin riehuja, mutta oli nyt rauhottunut aika paljon. Topi sanoi, että Kerttu on se nätein tyttö. Jotenkin on vaikein sanoa Kertusta mitään erityistä, koska se on jotenkin niin samanlainen Tuksun kanssa. Terhin ja Mikon mielestä Kertulla on terrierin luonne, ja kyllähän se välillä sellainen onkin :) Kuitenkin Kerttu on välillä tosi rauhallinen ja haluaa vaan kiivetä syliin.


Ja Esko, mammanpoika. Se on Zikin ehdoton suosikki. Ziki leikkii aina vaan Eskon kanssa, ja se onkin sitten hupaisaa katseltavaa. Esko tulee myös aika vähän luokse, se mielummin sitten roikkuu ton mamman kanssa. Nytkin aamulla Esko kiipesi siihen "aikuisten koirien sänkyyn" ja kun muut pennut olisi halunnut tulla perässä, niin Esko-äijä komentaa, että ette muuten tule! Tää on mun, mä puren teitä jos yritättekin kiivetä tänne. Ziki sai kyllä tulla, ja sen kanssa sitten leikittiin ihan hirmuisesti. Kun Ziki lähti pois, jäi Esko sinne komentamaan, että takaisin sieltä senkin tyhmä - ja Ziki tuli takaisin :) Voi että sille kaksikolle tulee kova paikka tällä viikolla, kun eron hetki koittaa. Voih :/



Mulle tulee kyllä niiiiiin iso ikävä sitä viisikkoa. Voin vaan kuvitella, että miten kova paikka se on Terhille ja Mikolle. Vaikka se onkin kai iso helpotus, kun pääsee siitä rumbasta eroon, mutta silti! Ne on niin huippusuloisia! Mulle tuli eilen illalla kauhee masennus, kun tajusin etten näe mun kultapoika-Väinöä enää :( En ehkä ehdi enää tällä viikolla menee katsomaan, ja sitten sen matka alkaakin kohti uutta kotia jo. Missäköhän pojan uusi koti edes mahtaa olla - sitten kun siitä ja kaikista muista tulee joku agilitykonkari, niin ehkä sitten vielä tiemme kohtaavat ;)