Jes, meillä oli kerrankin kivaa harkoissa! :) Team PogoGille, eli Polle (!!) oli loistavia!
Tossa kun eilisestä illasta asti olen meittinyt, että mitähän sitä nyt sitten tänne kirjottelis, niin olen huomannut miten vaikea on kirjoittaa positiivisesti. Vaikka tällä kertaa mulla onkin oikeestaan vaan positiivista kerrottavaa, niin silti musta tuntuu, että saatan kertoa sen taas negatiiviseen sävyyn :) Mussa on kyllä joku vika, pitäis päästä sinne jonnekin kallonkutistajalle :D
Tällä kertaa meni ihan yhtälailla hermot heti kun päästin koirat pois autosta. Ne on niin hulluja, kun tajuaa missä ollaan. Nyt heti pitäis päästä jo toimimaan!! Kun olin siitä alkujärkytyksestä taas selvinnyt, niin loppu sujuikin jo ihan hyvin. Edelleen se maneesin kuramömmö sun muut kasat hiukan ottaa pannuun, mutta jokatapauksessa ne koirat pitäis pestä harkkojen jälkeen, niin kai se sit on ihan sama. Auto ei vaan tykkää hyvää.
Mikko oli tällä kertaa kouluttamassa. Oli siellä radalla kaikenmaailman systeemejä, joista luulin, ettei me selvitä Kilun kanssa ikinä. Edelleenkään en jaksa sen kummemmin alkaa selittämään radan kulkua ja ohjauskuvioita, mutta kaikista kohdista selvittiin ja joissakin kohtia oltiin yllättävän hyviäkin :) Kilulla oli oikeen draivi päällä, jumankekka kun se poika juoksi! Eihän siinä meinannut pysyä mukana ollenkaan, kun jäi vaan ihmettelemään, että miten se koira nyt tuolla jo voi olla. Mutta jäi tosi hyvä meili ja oli kiva rata :)
Taru meni taas Pokeripojan kanssa, ja se vasta hullu onkin! Musta tuntuu, että siitä on tullut vaan yhä enemmän sekopää - jos se on edes mahdollista (puhun siis Pogosta, en Tarusta). Sunnuntaina kasvihuoneella ja eilen harkoissa jätkä vetää ihan täysillä. Ja aika hienosti meni sekin poika, ei tullut monessa kohtaa mitää isoja kaarroksia - eikä rimat lennellyt! Ja taisi se ihan kohtishyvin ne kontaktiktin ottaa!? Kepeille oli vaikee sisäänmeno, ja sitä parivaljakko hinkkasi aika kauan, mutta hienosti sekin sitten sujui. Ja Pogo oli niin maailman onnellisin poika taas :)
Ehkä se aksaaminen alkaa taas maistumaan kun alkaa tulemaan niitä onnistuneita hetkiä. Jokseenkin nyt harmittaa, ettei jaksettu lähteä sinne epiksiin viikonloppuna, mutta turha sitä enää on miettiä... kerkeehän sitä. Gillen kisa-ikäkin alkaa jo olemaan ihan liian pelottavan lähellä!!
---
On kuulemma aika hassua kun kerron täällä Gillestä, joka on oikeen hirmu - puree mua agilityradalla eikä osaa käyttäytyä juuri koskaan :D ja sitten laitan sen viinirypele videon, missä sellainen pieni poika leikkii viinirypäleellä kuin joku viaton pentu konsanaan ;) Niinpä, sen takia pitikin laittaa video, koska kuva kertoo tuhat sanaa :) Tollasia hetkiä on vaan niin vaikee kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti