Puuhailua

Lauantaina Pogolta lähti turkki. Sitä onkin jo odotettu, ja huomattavasti puolet sammaleesta on jäänyt nyt tuonne pihan puolelle. Päätin lauantai aamulla, että nyt lähtee myös Gille turkki, meni niin hermot sen kanssa.

Pogo ennen...

Pogo jälkeen... rastarotta!!

Olin lenkillä ja edellisen päivän tuparit oli vissiin vaikuttaneet myös koirien kuntoon, kun ne vaan laahusti mun perässä. Pysähdyin pyytjärven kohdalla ja ajattelin että ne saisi juoda vaikka siinä, jos oli liian kuuma. (vesi ei ehkä ole kaikista parasta juomiseen, mutta ei se niitä ole ennenkään haitannut). Pogo päätti kuitenkin ennemmin mennä uimaan. Se oli hihnassa kiinni ja hyvä etten joutunut itse uimaan kanssa, sinne se vaan molskahti. Gille perässä tietty. Gille ei vaan uskaltanut mennä ihan uimaan uimaan. Se vaan juoksi Pogon perässä niin pitkälle että tuli äkkisyvää ja kun ei enää ollutkaan maa etutassunjen alla, iski paniikki. Niiden turkki oli sitten mainiossa kunnossa, varsinkin kun veti rallia sen uimisen jälkeen siinä pururadalla ja metsässä. Kotiin päästyä odotti suihku. Enkä saanut Gilleä enää millään puhtaaksi, siinä oli se kaikki lika jossain turkin uumenissa, eikä auttanut edes shampoo. Ei siis vaan jaksa enää sitä turkkia!!

Toisin kuitenkin kävi ja Pogolta ajettiin vaan turkki. Kai se pitää nyt YRITTÄÄ kärvistellä vielä sinne näyttelyyn asti. Saa vaan nähdä mitä ensi viikonlopun ahvenanmaan reissusta tulee ton turkin kanssa. Toivottavasti siellä ei oo niin kuuma, että poika saa jonkun lämpöhalvauksen. Ja sitten kun siellä on niitä punkkeja... eihän niitä löydä mitenkään. Hyvä puoli kuitenkin on, että turkki on niin takussa, ettei punkit edes pääse sinne.

Sunnuntaina oli sitten se koiratapahtumapäivä :) Extempore päätettiin mennä koirakulkueeseen mukaan. Gille näytti taas miten käyttäydytään. Se alkoi kesken matkan huutamaan täysillä takajaloillaan seisten ... tiedä sitten mikä maailmanvalloituskohtaus taisi tulla. Ehkä se vaan halusi, että ihmisten huomio kiinnittyisi häneen. Sen jälkeen oli rotuesittely. Kehässä oli espanjanvesikoirien kohdalla Soolo, Ebba, Ziki, Pellervo ja meidän pojat. Gille näytti sielläkin millainen on täys-sekopää-perro. Siellä se riehu kun viimistä päivää.

Sitten alkoi minun hermoilu. Pitäisi mennä mätsäreihin tämän meidän ihanaisen koirulin kanssa. Kasvattaja Ilkka kyllä kehui Gillen turkin ihan täysin, ensimmäinen reaktio oli: VAU!! Pogosta ei voinut sanoa samaa, jostain ihmeen syystä se ei pidä pojat tavaramerkistä, rastatukasta. :) Ilmeisesti yritti taas kääntää meidän pään "todella mahtava ja hieno koira muuten mutta tämä... huokaus". Mutta Pogo ei nyt yksinkertaisesti olisi Pogo ilman sitä tukkaa!!!

Odotettiin siellä mätsärikehän laidalla varmaan 1,5 tuntia, tosi pitkältä ajalta se ainakin tuntui. Oma numero oli 37 ja kun kehään huudettiin 35 ja 36 alkoi paniikki. Sydän hakkasi ainakin miljoonaa. Ei siis juuri yhtään mitään ramppikuumetta... melkeen voin varmaan alkaa joskus kilpailemaan Gillen kanssa agia. Unohtaisin radasta ensimmäisen hypyn jälkeen kaikki.

Hyvin siellä kehässä silti meni. Gille oli jo kyllä ihan väsynyt. Hienosti se osasi seisoa ja käveleminen oli tosi loistavaa, ei hyppinyt lainkaan. Sitten kun se tuomari tuli kopeloimaan, niin takapää laski kun sinne koski, mutta muuten tosi mallikas. Hampaat antoi katsoa tosi hyvin. Ja mikä parasta, se ei pörissyt yhtään!! Saatiinkin sitten punainen nauha. Vastassa oli lagotto, joten tulipahan todistettua, että perrot on parempia kun lagotot :D Punaisten kehässä ei enää päästy jatkoon, mutta hyvin meillä silti meni :)

Pogolla oli samaan aikaan edessä epikset. En ehtinyt keskittymään kauheesti Pogon ja Topin suoritukseen, koska oman koitoksen jälkeen painelin epiksiin töihin. Ensimmäinen rata meni kuitenkin hyvin, eikä tippunut kuin yksi rima!! Toisella radalla oli menoa, sähellystä ja meininkiä. Pogokin oli varmaan väsynyt päivän aikana jo sen verran, ettei jaksanut enää keskittyä mihinkään ja Topia vaivasi nälkä – pistetään siis se sähläys sen piikkiin.

Nyt sitten jännittämään viikonloppua ja ahvenanmaan reissua. Terhi kovasti kyselee, että joko ollaan henkisesti valmistuttu, mutta se taitaa olla mahdotonta. Eihän siitä porukasta tiedä, että mihin joutuu ja mitä tapahtuu. :) Pogolla on siellä neljä starttia. Topilla on tavoitteena saada edes vitonen, mä toivoisin ekaa nollaa. Saa nähdä...

Tässä kaikki lapset. Nanne, Soolo, Pogo, Gille ja Ebba.

Sisarukset on taas samannäköisiä. Pitäähän Pogolla olla tukka, muuten niitä ei erota :D
Se olisi vaan hyvin miesmäinen Soolo :P