Treenit - huh.

Harkoissa taas Gille kaa. Topilla on tänään 16 h työpäivä - joten Pogopoika pääsi taas mukaan. Ajattelin ensin, että ei ehkä kannata ottaa Pogoa, kun se vaan häiritsee Gilleä. Mutta on se siihenkin totuttava, Pogo kuitenkin luultavasti on tulevaisuudessa aina mukana (niin, niissä kisoissa siis mihin me ei ikinä Gillen kanssa mennä).
Käveltiin tietty kentälle, niin tuli siinä sit taas lenkkeiltyäkin.

Oli vähän kuuma. Ite otin sen siltä kannalta, että jos vaikka ruskettuisi ennen Veeran juhlia, ettei sit oo ihan kalkkilaivankapteeni - mutta koirilla ei varmaan ollut kovinkaan kivaa.
Kastelin pojat ennen kun lähdettiin, ja vielä paikanpäällä, sen luulis helpottavan hiukan. Menomatka sujuiki ihan hyvin. Huono puoli tossa Gillen turkin ajamisessa on se, että sillä löytyy taas turhaa virtaa. Ja hänen mielestään hän on nyt ihan uusi koira - joten käytöstapoja ei ainakaan voi osata. Yksi näistä on hihnakäyttäytyminen - hinaa ku mikäkin juna taas.

Mutta harkat. Meitä oli siellä taas vaan kolme - joten ehdittiin tekemään vaikka mitä. Ensimmäiset kolme pikkurataa oli kepeillemeno-harjoittelua. Mäkin alan pikkuhiljaa pääsemään jyvälle siitä keppihommasta, ja se meni ihan hyvin meillä. Osalta hypyitä Gille taas alitti riman, se on ärsyttävää. Kepeillä sillä meni taas jossainkohtaa yli ja se alkoi haukkumaan. Tarvis vaan osata siinä vaiheessa lopettaa koko homma hetkeksi, mutta joo... arvatkaapa lopetinko? Viimeisellä radalla harjoiteltiin A:n kontaktia, ja sekin sen osasi ihan hyvin. (jopa sillon kun siellä ei ollutkaan sitä namia odottamassa.) Mutta sitten taas, neljän hypyn sarja josta se alitti kolme. Hieno juttu.
Alkoi varmaan se kuumuus vaikuttamaan, ja se ettei olla tehty noin paljon treeniä aikaisemmin. Mutta hienosti meni harkat ja omista virheistä huolimatta aksaaminen on taas kivaa. Koirasta en voi tällä hetkellä taas sanoa samaa.

Ennen kun harkat alkoi, menin Pogon kanssa hiukan. Mutta en mä sitä jaksanut kauaa. Kuolasi mun vaatteet heti ensimmäisten sekuntien aikana ja huusi vaan. Ja se ei kyllä tajunnut taaskaan mitä A:n lopussa kuuluu tehdä - tai tajusi, heti toisella kerralla. Poika kävi taas hiukan ylikierroksilla. Sitten se meinasi siellä hihnassa ollessaan taas irrottaa päänsä kun kiskoi niin, hyvä ettei taas katkaissut sitäkin pantaa. Ja oon alkanut epäilemään, että mahtaakohan toi laji sittenkään sopia Pogolle, kun se stressaantuu siitä niin paljon. Joka kerta kentällä käymisen jälkeen sillä on maha ihan sekasin, nyttekin olen täällä kaasukammiossa kun jätkä piereskelee minkä kerkiää.

Takaisintulomatka oli yhtä helvettiä. Suoraan sanottuna. Mulla oli uudet lenkkarit, joten jalat oli tulessa koko ajan - ei oikeen istu jalkaan vielä. Pogo oli muka niin väsynyt jo, että sitä sai kiskoa perässään, hiton vanhus ku ei jaksa enää. Sitten sen oli pakko kävellä takana ja risteillä siellä puolelta toiselle. Olin kokoajan solmussa ja hermo meni. Gille oli taas täys uuvatti. Se ei ihan oikeesti tajua enää mistään mitään. Kiskoo hihnassa ihan hulluna. Kaikki mikä menee ohi, on pakko metsästää - oli se sitten kävelijä, toinen koira, pyörä, mopo, auto... hitto vaikka norsu. Häpesin sitä taas kun se hyökkäsi ja rähjäsi vastaantuleville ihan ku joku hullu. Tein taas kaikkeni, mutta ei.... "en mä tajuu, oon idiootti". Ja paras - puhusin Topin kanssa puhelimessa ja kun katsoin taakseni koiria, niin siellä Gille painelee menemään Pogon selässä ihan täysillä. Voi homot.

Juu ja ainiin... aamulenkki. Sekin oli mielenkiintoinen. En sitten ilmeisesti opi virheistäni. Päästin pojat taas siinä samalla pellolla vapaaksi. Muuten ihan hyvä, muttakun päästiin sinne loppuun ja meinasin laittaa koirat kiinni, niin huomasin etttä Gillen panta oli tippunut matkan varrelle. Kiva oli siinä sitten alkaa yksinään haravoimaan sitä peltoa - en voinut oikeen jatkaa matkaakaan. Siinä sitten kun keskityin sen hiton pannan etsimiseen, niin tämä pikkupoika on taas siellä saakelin kuraojassa. Kuului varmaan kaupunkiin asti kun karjuin sille. Oli muuten taas puhdas. Hiukan helpompi kyllä oli pestä - onneksi. Mutta löysin etsimäni ja matka jatkuu. Onneksi sain Gillen kiinni, muuten se olisi nyt hukassa. Se näki jäniksen, ja aivan satavarmana olisi lähtenyt perään ellei olisi ollut kiinni.

Tulipa taas tätä tekstiä... enkä edes huomannut. Ja taatusti jäi taas puolet kertomatta.