Hirviä!

Eilinen päivä tarjosi hieman jännitystä elämään.

Työpäivän jälkeen päätin lähteä koirien kanssa lenkille. Menin ensin suoraan läheiselle pellolle, jossa voin päästää pojat vapaaksi ensin. Siinä ne saa päästettyä pahimmat höyryt pihalle, jotta hihnalenkki onnistuisi paremmin (eikä tarvii rikkoa omaa selkää). En uskalla paljon yksinollessa päästää niitä vapaaksi lenkkipolulla... paitsi joskus.

Noh, siinä sitten päästin vähän matkaan kun Pogo löysi raketin. Niitä se ei olekaan vähään aikaan harrastanut. Siinä kun kattelin taas sitä menoa, Pogo kattoo mua kulmiensa alta mulkoillen ja juoksee karkuun... mietin, että missäköhän mielentilassa mä taas olenkaan sanonut, että se olisi muka helppo koira!? (Gilleen kyllä sillonkin vertasin, että ehkä sittenkin...)
Siinä sitten kävelin eteenpäin pellolla, kohti sitä metsää. Sitten kun alkoi se raja olemaan liian lähellä ja tiesin, etten saisi Pogoa kiinni, jotta voisin laittaa sen hihnaan. Istuin sitten sinne keskelle peltoa odottamaan... Aikansa juostuaan Pogo singahti mun luokse, suoraan syliin. Sain laitettua hihnan kiinni ja nostin katseeni.
"miksi tuolla juoksee joku hevonen yksinään!? - voi paska, GILLE TÄNNE!! se on hirvi."
Sain sitten Gillen kiinni, siinä me istuttiin kaikki kolme, keskellä peltoa kun kaksi iiiiisoa hirveä jolkotteli siitä ohi 10 metrin päästä. Pogo ei ollut moksiskaan, olihan sillä se maailman tärkein asia suussaan, raketti. Ei paljoo kiinnosta vaikka sarvikuono juoksisi ohi. Gille sen sijaan antoi kuulua. Sen mielestä ne hirvet oli hiukan tyhmii ja saisi painua sinne missä pippuri kasvaa. Yritäppä siinä sitten pitää kahdesta koirasta kiinni ja tukkia samalla sen toisen turpaa. Jälkeenpäin tullut uroshirvi vähän mulkaisi meitä sen näköisenä, että mitä hulluja tuolla mahtaa olla. Ja ne hirvet siis juoksi sieltä Kappeliluhdan asutuksesta metsään!! En sit tiedä mistä tulivat, oli varmaan jossain kylässä kaffella!?

Sitten illalla oli taas perinteisen imuroinnin vuoro. Ihme kyllä, se sammal ei ole vieläkään loppunut sieltä nurmikosta, vaikka sisällä sitä onkin ollut jo sata kiloa. Imuroida saa siis joka päivä, jos ei tahdo nukkuakin sammaleessa. No, pojat oli siinä ulkona kun imuroin. Satuin sitten katsomaan ulos, ja siellä tämä meidän Pokeripoika jumppaa ihan täyttä häkää nurtsilla - samalla kun minä yritän saada sitä samaa tavaraa pois sisältä. Meni ehkä hetki että sain sen kaiken roskan siitä karheesta turkista pois. Siltä pojalta lähtee turkki ensi viikolla!! Piste.

Ja sit siitä Gillepojasta pitää vielä sanoa. Se on askarrellut taas vähän kaikkee jännää. En muista oonko jo maininnut, mutta yhden listanpätkän se on irrottanut kokonaan seinästä ja järsinyt sitä. Yhden anopinkielen se on taas syönyt, se olikin sitten jo kolmas lajiaan. Uudestakin paikasta se osaa jo avata eteisen liukuovikaapin, josta varastaa kenkiä. Yksinollessaan oli aikamoisen yllätyksen järjestänyt taas... Oli sitten pöllinyt mun uusimmat kengät sieltä ja syönyt kärjen niistä pois kokonaan. Se niistä kengistä. Mitähän vielä!?
On se kyllä niin mahdoton!!