Gille käyttäytyi ihan nätisti kehässä. Ensimmäisessä kehässä nappastiin taas punainen nauha. Siellä se oli hienosti kun tuomari kopeloi sitä ja käveleminenkin onnistui mallikkaasti. Yritin ite vaan kokoajan pitää Gilleä oikealla puolella, Pogon kuuluu kert seurata siellä vasemmalla :) Hyvä jos olis pää mukana siellä kehässä, eikä jännittäisi... tällä kertaa jännitin kyllä paljon vähemmän kun Raumalla. Olen aika yllättynyt Gillen hienosta käytöksestä.... ja nyt kun sanoin noin, niin se vetää jonkun kauheen shown siellä oikeissa näyttelyissä... tottakai.
Siinä kehien välissä Haapsaarien Numa tuli ja sekoitti Gillen pään. Se rakastui siihen ihan täysin eikä tajunnut mistään mitään enää sen jälkeen. Numa lähti omaan kehäänsä ja Gillen vuoro koitti mennä punaisten kehään. Tiettyhän tuurilla ne oli sitten samaan aikaan viereisissä kehissä... Ja Gille ei voinut tehdä muutakun vilkuilla sinne väärään suuntaan ja rimpuilla. Meinas ehkä hermo mennä. Yritin saada sitä ipanaa pysymään paikallaan ja kun sen tietty piti esittää että sattui niin kamalan paljon ja vingahti, niin kasvattaja Ilkka sanoi, että meidän peli oli siinä :D Onneksi oli vaan mätsärit. Nyt pitäisi saada itseään otettua niskasta kiinni ja alkaa harjoittelemaan todenteolla sitä paikallaan seisomista.... onhan tässä vielä jopa viikko aikaa.
Lauantaina oltiin taas töissä Rauman kisoissa. Topin piti olla töissä niin Pogo ei päässyt lainkaan kisaamaan :/. Itselläni vierähti töissä ollessani 9 tuntia kisapaikalla - se oli jo ihan tarpeeksi minulle ja koirille, vaikka tosi moni ahkerampi oli siellä paaljon kauemmin. Mutta kyllä minäkin ahkerasti sen koko ajan töitä tein. Pogo ja Gille oli tietty mukana, en vaan raaski jättää niitä yksinään kotiin. Siellä ne taas keksi vaikka mitä jekkuja. Gille päätti juosta yhteen maailman likaisimpaan ojaan... sinne se molskahti oikein kunnolla, ja vielä kaksi kertaa - Ebban kanssa tietysti. Pojat oli mun kanssa toimistossa koko ajan ja piti siellä omaa ohjelmanumeroa, vinkui ja itki niin hitsin paljon - tylsää. Parasta päivässä oli kuitenkin poikien mielestä Johanna. Oi kun se oli ihana. Johannan koiralla Murulla on juoksut, joten pistän sen piikkiin tämän rakastumisen nyt... sori vaan :D Ei niitä poikia meinannut pois saada kun ne intoutui siinä niin paljon, molemmat kiehnää ja örisee ympärillä minkä kerkeää... se olisi pitänyt saada videolle.
Kuvien © Ilkka Haapsaari. Thanks :)
Numa lähettää terkkuja ja kiittää seurasta...:)
VastaaPoista