Talvikausi päättyi

Tai ainakin ohjatut treenit. Vielä päästään kuukaudeksi omatoimisesti harkkaamaan maneesille, sitten toivottavasti lumi olisi sulanut jo ulkokentältä! Kyllä eilen taas oli vähän turhan likaista. Olin omalla pikkuautollani, kun Topi oli taas töissä. Piti penkit vuorata kaikilla mahdollisilla muoveilla ja peitoilla, että auto säästyisi edes hiukan. Gillekin oli ehkä kolme sekuntia kentällä niin se oli jo ihan musta. Ehkä mun pitää ostaa itselleni vaan koirankuljetusauto?

Eilisissä harkoissa oli huisin hauskaa! Tanja teki meille lauantain ATT:n kisoista yhden kolmosluokan radan. Oli muutama vaikea kohta, mutta selvittiin niistä, ainakin jossainvaiheessa. Ja pirun siistii päästä juoksemaan. Harmi, etten sitä ratapiirrosta tähän nyt saa. Ensimmäinen kohta mikä olisi voinut olla hankala, oli puomin alla oleva putki. Jossain kisoissa meillä oli ihan samanlainen kohta ja hienosti hyllytettiin siinä. Mutta eihän harkoissa näitä ongelmia ole, sinne se Gille kiipesi puomille niinkun pitkin. Sitten sieltä löytyi näitä meidän vahvuuksia. Välistävetoa, leijeröintiä, sokkaria ja poispäinkäännöstä. Eli ei tod osata. Ensimmäinen meni nyt vähän sinnepäin, viimeinen meni ihan vallan loistavasti. Leijeröinnistä olin varma, että se ei tule onnistumaan. Gille kun ei ihan kovin irtoava koira ole. Eikä se ihan nappiin mennytkään. Pallon kanssa se oli ihan superhyvä, ilman palloa mangneetti veti joko minuun tai Tanjaan. Kilun piti mennä tarkistamaan, että no miksi se pallo ei lentänyt? Juostiin sitä putki, putki, hyppy kohtaa ainakin miljoona kertaa. No ehkä oikeesti 15-30, mutta miljoonalta se alkoi lopussa tuntumaan. Välissä oli siis puomi. Ja viimeisellä kerralla se sitten onnistui ihan oikein ja ihan ilman palloa. Meillä on siis selvästikin vielä toivoa. Ja sokkari, oi kun olen ylpeä itsestäni. Ehdin vaikka kuinka hyvin juoksemaan sinne putken päähän ennen Gilleä. Tanja sanoi, että kun mä olin päättänyt, että mä ehdin, niin mä myös ehdin. Ja mä kun luulin, että pelkän kaurapuuron ja paprikan voimilla ei olisi energiaa :D

Ja Pogo. Voi sitä pientä poikaa. En mä raaskinut sitä jättää yksin kotiin, kun en ehtinyt edes lenkillä käymään. Mukaan vaan, kyllä pikku-Kiaan mahtuu. En sitten kuitenkaan viitsinyt riskeerata ja mennä sen kanssa esteitä - vaan Pogo pääsi tekemään jotain paljon kivempaa. Pallo suuhun ja juoksemaan siksi aikaa kun rataa puretaan. Ja voi että sentään, oli se taas onnellinen. Juoksee, juoksee, juoksee... ja välissä haukkuu jokaisen joka siihen lähelle tulee, pallo suussa tottakai. Se on niin pöllö! Sitäkin touhua olisi hyvä ottaa videolle, niin Pogo-fanit näkisi tämänkin touhun ihan oikeasti. Yritin mä sitä jonnekin putkeen ohjata, mutta ei, kun on nyt pisnekset kesken.

Mahtavia koiria meillä! :)

Vaikka sain kyllä kuulla, että Pogolla alkaa olemaan kevättä rinnassa. Se on kevät, kun poika tajuaa, että vois vähän ottaa vapautta. Eilen Topilla oli metsässä pallo mukana ja jossainvaiheessa Pogo oli päättänyt, että minäpäs lähden tästä vähän tonne... ja sitten kun se sen päättää, niin moro vaan. Mun kanssa se tekee sitä useammin, mutta nyt alkaa olemaan jo huolestuttavaa, että se alkaa kusettamaan Topiakin :) Kohta alkaa niitä kiviä löytymään ja sitten mä saan viettää siellä metsässä taas vähän enemmän aikaa mitä oli suunniteltu. Näin se menee, katsotaanpas sitten taas kuinka mukavia koiria meillä onkaan... :D