Se alkaa A:lla

Tässä tulee hirmuinen agilitypäivitys. Yllättäen tämän blogin sisältö on nykyään vaan samoja talvikuvia ja agilityä. Mutta kesää odotellessa, sitten tulee taas uimakuvia :)

Sunnuntaina oltiin omatoimitreeneissä, kun pakkanenkin on hellittänyt. Oli aivan omituista olla aksaamassa, kun lämmittelylenkillä tuli jo kuuma! Siellä Terhi oli yksinään rakentanut radan, jossa oli kohtia, mitä me oltiin mentykin jo ainakin Tanjan treeneissä (ratapiirros tuossa alhaalla, kiitos vaan Terhi). Muuten Gillen kanssa meni hyvin, mutta tuo hyppy 9 ja 15 tuotti vaikeuksia. Sinne olisi taas pitänyt mennä saattamaan loppuun asti, ei auttanut mikään. Ohi meni vaan. Se on niin rrrrraivostuttavaa!!! Kaikki sanoo, että pitää vaan luottaa Gilleen, eikä saa mennä aina jokaiselle esteelle viemään perille asti, kyllä se sitten menee. Joo kato vaan ku meni taas. Siinä piti vaan hinkata ja kyllä se sinne tuurilla välillä menikin. Tai ehkä sillon osasin ohjata? Kohta 16-20 oli tuttua kauraa meille, ollaan ennenkin juostu tota suoraa. Olin sitten kovin pätevä ja tein viskileikkauksen (?) tuohon hypylle 19. Ei tarvinnut päästä kovin edelle sieltä hypyltä 15, kun se nyt oli ongelmana. Ja hitto, osattiin se niinku pitikin. Mikolle ei meikäläisten leikkaukset kelvanneet, vaan se pahus laitto juoksemaan. Mun piti ehtiä pussin päähän ennen Gilleä ja valssaamaan tuo 19-20. ÄÄÄÄ. Eikä mennyt selitykset selkävammaisuudesta läpi. Ja me sitten juostiin. Ja juostiin. Ja juostiin. Mutta kyllä mä sitten muutaman kerran ehdinkin sinne. Seuraavana aamuna reidet huusi hoosiannaa :D Gillekin oli illalla niin väsynyt, että harkitsin jo meneväni vaan Pogon kanssa iltalenkille, mutta kyllä se pikkupoikakin sitten mukaan tahtoi. Ja taas juostiin pellolla tuhattajasataa.

Pogon menoa tuli katsottua taas vähän huonommin, kun jostain syystä se Beige yksilö ei osaa olla hiljaa kun Ruskea yksilö aksaa. Mutta kuten aina ennenkin, hyvin niillä meni. Vaikka oli valoisaa, niin Pogon kanssa saisi olla varovaisempi. Mä en haluis, että sen kanssa otetaan mitään vaarallisia esteitä, nytkin se vissiin hyppäsi rengasta päin. Ja liukastui pussista ulostullessa. Se nyt ei kyllä liity näköön. Mutta se on kuitenkin niin vankkaa tekoa, ettei mitään tapahtunut. On se uskomaton, miten voi olla noin kova jätkä. Pogon poikaystävän pikkusisko Svingi hyppäsi rengasta päin ja sillä meni kaikki vinksalleen, mutta Pogo on ties kuinka monta kertaa hypännyt, eikä mitään. Paitsi jos Tanjalta kysytään, niin se on jossain ikuisuus-jumissa koko poika. Kakspiippuinen juttu. Mutta pääasia on edelleen, että Pogolla on kivaa ja kunhan ei satu mitään vakavaa.Pakkasen poistumisesta johtuen maneesi on kuitenkin taas hiukan hanurista. Meidän vesipäät oli niin paskasia, ettei ikinä ennen! Gille oli taas vaihteeksi musta. Topi ihmetteli, että miten sillä voi olla sitä likaa otsassa asti!? Mun selkä taas kiitti, kun sain pestä koiria sen jälkeen tunnin. TUNNIN!! Shampootakin meni varmaan puolipulloa.

Ja maanantaina uudestaan!! Pogo jäi kyllä kotiin Topin kanssa, sillä oli yövuoro ja meidän harkoissa oli iltavuoro, niin ei ne ehtinyt sitten mukaan lainkaan. Ne oli sitten leikkinyt etsi-leikkiä ja kaikkee kivaa. Pogo oli kuulemma ihan fiiliksissä, kun kerrankin sai yksin tehdä jotain, ilman, ettei Gille oo häiritsemässä. Kotiin kun mentiin, niin silti se siellä odotti yksinään ja pirun kiukkusena (päästiin siis harkoista taas kymmeneltä pois).

Ja sain taas huomata, ettei ne iltavuorot ole oikeen mun juttu. Ensin odottaa, että kello tulis sen verran, että olis järkevää lähteä maneesille. Mitään ei voi tehdä sitä ennen. Sitten odotetaan taas siellä, kun en koskaan osaa arvioida aikaa oikein. Sitten kun oli vielä paikat kipeenä sunnuntain takia, niin höhööö. Tanja sai taas olla ylpeä meistä, kun oltiin ihan taukkeja :D Mutta oli se hauskaa silti, vaikkei ihan parhaita oltukaan. Gillen kanssa irtoomineeeeeeeeeeen olis ihan kiva juttu. Tein eilen ainakin virheen, kun annoin namia kädestä Gillelle, että saisin sen hiljaiseksi siksi aikaa, että kuulen mitä Tanja sanoo. Ehkä sitä ei kannattaisi tollee vahvistaa, kun se roikkuu siinä kädessä muutenkin. En ole sitä kädestä normaalisti palkannut, ja sen takia ihmettelenkin, miksi se on niin kiinni mussa. Ehkä se vaan tykkää purra mua - ennemmin kun juosta ihan yksin sinne kauas putkeen. :D Tai sitten se on vaan niin kiltti ja tottelee mitä mä teen, eli huidon epämääräisenä sinnejatonne, eikä ainakaan putkeen. Junnataan siis edelleen paikallaan, meidän heikkoudet on takaaleikkaaminen ja irtoominen. Nyt, ja ikuisesti. Mut oli silti kivaa :) Ota nyt tästäkin sitten taas selvää.