Nähtiin taas hirvi! Oltiin aamulenkillä metsässä. Kuljettiin peräkkäin kapealla polulla; Pogo, minä ja Gille. Yhtäkkiä Pogo pysähtyi ja jäi haistelemaan jotain, jatkoin vaan matkaa enkä välittänyt siitä. Sitten kun katsoin taakseni, niin siellä tämä poika viilettääkin umpihangessa eteenpäin, selvästikin joku päämäärä sillä oli. Hullunkiilto silmissä. Huutelin sitä, mutta kuulo oli pois päältä. Sitten tajusin, että se oli saanut vainun jostain, leikö joku jänis loikkinut siitä. Mutta kun katsoin vähän tarkemmin, niin sinne mihin Pogo oli jo ehtinyt, seisoikin noin kolmen metrin päässä ISO hirvi.
Gille oli ihan blondi tässäkin asiassa ja ihmetteli mun vieressä, että mihin toi Pogo nyt taas lähti. Kunnes sekin haistoi tämän hirvityksen. Ja sinne lähti toinenkin koira. Molemmat oli onneksi niin hämillään, etteivät sanaakaan päästäneet suustaan. Siellä ne vaan meni nokka kohti taivasta haistellen. Ja minä huudan, tärisen ja pulssi on jossain kolmessasadassa. Ensin Gillen ajatus katkesi mun pogogilletännenaminaminaminami-huutoon ja sitten onneksi Pogokin havahtui takaisin tähän maailmaan. Äkkiä koirat hihnaan. Mutta ei me päästy mihinkään liikkeelle, kun pojat oli liimattu kiinni siihen kohtaan ja piti edelleen haistella, että mikä perhana tuolla oikeen on! Onneksi niillä ei sentään tuon voimakkaampaa viettiä ole, ainakaan tällä kerralla. Ja sitten supernopeasti pois metsästä!!
Oli taas hurjan jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti