Kaikennäköistä

En ole jaksanut, saati ehtinyt kirjoittaa mitään maanantain harkoista. Mutta jäi sellainen fiilis sieltä taas, että eipä ole paljon kirjoittamisen aihettakaan. Jotenkin turhauttava olo jäi. Harkkojen jälkeen yritin kaupata Gilleä Topin agikoiraksi ja itse voisin alkaa vaikka kutomaan. En ole kyllä siinäkään koskaan ollut kauhean hyvä. Ehkä siis en lähde sille polulle. Mutta siis voi kakka. Kirjaimellisesti. Gilleä kiinnosti tällä kertaa vain se hevosenpee. Ei koskaan ennen ollut näin kiva juttu, ei edes edellispäivänä sunnuntaina, vaikka luulisi siellä nyt samat aineet olevan silloinkin. Tanja ehdotti, että ehkä hevosilla on vaihdettu ruoka ja se maistui paremmalta. Tai ehkä se sonta oli muhinut tarpeeksi kauan ja oli herrrrkullista. Tiedä häntä, mutta raivostuttavan ällöttävää se on jos joku. Eikä varmaan auta pojan allergioihin yhtään. Veikkaan, ettei ainakaan ole varastopunkkivapaata heinää. Olen monta kertaa katsonut sellaisesten koirien menoa, joita ei tuo agility kiinnosta pätkääkään, vaan jokin ihan muu. Ja joka kerta mietin, että en kyllä tollasta itse jaksaisi. Ei ihan niin pahoja oltu, kyllä Gille edelleen on yhteistyökykyinen, mutta aina sopivan tauon tullessa keksii parempaakin tekemistä kun odottelu turhanpäiten.

Ja sitten toinen missä ei oikeen oltu parhaimmillammen, on se hypylle irtoominen. Putkeen se menee ihan ok, mutta hyppy. ÄÄh. Ei sitten millään. Tarullakin meni varmaan jo hermot kun se oli koutsaamassa, kun ei mene niin ei mene. Muita (hyviä) kohtia mä en sitten muistakaan, kun mun aivot toimii niin, että ne muistaa vaan huonot asiat. Kuten joku on ehkä saattanut huomata :) Kyllä me ihan varmana joskus jotain osataankin!! Nyt sunnuntaina ei päästäkään omatoimitreeneihin pöllöilemään ja saamaan mustia silmiä, vaan mennään Euraan katsomaan vauvaa :)

Nyt yritin oikeen kunnolla seurata Pogon menoa, koska mua alkaa ärsyttämään, etten kirjoita sen aksaamisesta koskaan mitään muuta, kuin hyvin ne meni, se on hassu. Mutta se on vaan niin paha kirjoittaa toisen menosta. Ja Topi kun kirjoittaisi, niin se olisi vielä vähempisanaista. Mutta hyvin ne meni, oli vaan tosi pimeä päivä ja se taas vaikutti menoon. Mua alkaa huolestuttaa, ettei Pogon näkö nyt vaan ala heikkenemään, sen on pakko päästä vielä kesän kisoihin!!! PAKKO. Onneksi kesällä on valoa, mutta se sais tulla sitten nyt jo!!
- Topi meni myös Ebban kanssa, varakoiran. Eihän siitä mitään tullut, kun ei ne ole ennen mennyt yhdessä. Ebbaa vaan kiinnosti missä Taru on, eikä ottanut tosissaan. Kyllä se yhteistyö alkaisi sujumaan, jos olisi vaan mahdollisuus harjoitella. Ei se Ebba kyllä Topin koira ole, sehän on Pogon kanssa kuin yö ja päivä. Topin suurin ongelma ohjauksessa on, ettei sitä pikkutirppaa edes näe, eikä kuule!! Pitäisi edes jotain ääntä, niin vois arvata missä se menee :D

Keskiviikkona koettiin Gillen kanssa taas oikein ihana hetki. Mun ruoan laittaja oli iltavuorossa ja olin ostanut itselleni sellaisen täytetyn patongin. Siinä ehdin siitä ehkä viisi haukkua syömään kun Veera tuli meille. Menin avaamaan oven ja pojat siinä tietty tuli vastaanottamaan myös vierasta. Pogo on opettanut Gillelle, että kuuluu haukkua jos joku tulee. Gille ei vaan tajua sitä, että sen haukkumisen voi lopettaakin. Sitten kun se saa lelun suuhun, niin se osaa olla hiljaa. Näytin Gillelle, että mene hakemaan lelu (eri huoneesta). Se meni ja alkoi kuulumaan kolinaa. Meni korkeintaan 2 sekuntia ja tajusin, että perkele. Meni hakemaan lelua, mutta hitto kun joku oli siihen pöydälle jättänyt sopivasti jotain paljon mielenkiintoisempaa. Siinä meni mun päivän ateria. Ja pikkupoika hotkaisi sen patongin oikeesti niin nopeesti, ettei tajua. Hiukan siinä sitten keskusteltiin vähemmän nätisti. Se on ihan mahdoton nykyään ja ruokahalu on mitä mainioin.

Ja sitten pitää vielä kertoa tarina Pogosta, ja siitä kuinka fiksu se on. Jotain pelasin Pogon kanssa ja sitten siinä vieressä oli sellainen muovinen valkoinen lävikkö, sihvilä, mikä piru lieneekään. From Ikea kuitenkin. Näytin Pogolle sitä, että tästä tulisi hyvä kypärä, niin sitten se näyttäisi ihan Harjakaiselta, samanlainen tukkakin molemmilla. Ja Gille on Munamies. Hitto se sekosi siitä pirun sihvilästä ihan täysillä. Pyöri ja hyöri ja puri ja pussasi ja tökki ja potki ja töni. Se oli niinku NIIN hieno juttu. Sekosi siis ihan täydellisesti. On se niin viisas vesikoira. Tiedän ainakin, että mitä ostan tuliaisiksi seuraavalla kerralla Ikeasta Pokerille :) Korvaa hyvin sen hienon frisbeen, joka sitten loppujenlopuksi päätyi roskikseen.