Eilen oli äksönipäivä. Tai jotenkin niin sitä voisi ainakin kuvailla. Lähdettiin harkkoihin hyvissä ajoin, mutta myöhästyttiin silti. Kesken matkaa Topi alkoi ihmettelemään, kun auton takana on niin iso savupilvi ja sitten seuraavaksi pitikin jo pysähtyä, kun se tosiaan tuli meidän autosta. Hetken aikaa siinä jäähallin parkkiksella ihmeteltiin, että mitä nyt? Typerä auto teki tota samaa edellisvuonnakin pakkasilla, mutta viime vuonna -20 astetta meni ihan kevyesti. Ota siitäkin sitten selvää. Koirat oli pakko ottaa pois takakopasta, koska se käry levisi ensimmäiseksi sinne. Mä lähdin sitten juoksemaan maneesille, että ehtisin harkkaamaan. Pakkanen, juoksu ja astma ei ole muuten ihan paras vaihtoehto. Rataantutustuessa meinasi jo taju lähteä.
Siitä sitten tosiaan suoraan rataantutustumaan ja Gille ekana kehiin. Keuhkot oli tosiaan jäänyt jonnekin matkan varrelle, ja yritin siinä sitten epätoivoisesti juosta. Terhi huutaa katsomosta, että oon ihan löysä. Tanja naureskelee kun en edes yritä. Ei mennyt siis ihan nappiin. Eikä mulla niin kauheesti muistikuvia olekaan koko harkoista. Ei ollut ihan mun päivä, mutta Gillellä näytti olevan kivaa :)
Sitten Pogo. Päästin sen juoksemaan taas ensin pallo suussa esteiden joukkoon, ja hyvin se siellä meni. Ei ole näkö ollenkaan niin huono, etteikö olisi pystynyt väistämään esteitä ja juoksemaan hullunlailla samalla. Piti myös haukkua muutama ihminen siinä sivussa. Itse agilityssä sitten meni myös ihan hyvin. Topi ei ottanut putkia lainkaan, koska viime maanantaina niiden kanssa oli vähän vaikeeta. Pogo kuitenkin päätti, että putkeen mennään. Ja hyvin meni, ei mitään vaikeuksia. Oli kai tarpeeksi hyvässä paikassa, että putken päät näkyi. Rimatkin pysyi kohtuu hyvin paikoillaan. Hauskaa näytti myös Pogolla olevan :) Ja sillä oli muuten vaaleanpunaiset hiuspinnit päässä, että ehkä sekin vaikutti asiaan. Oli imago kohdillaan ja tukka pois silmiltä :D
Ja sitten samantien pois. Taru oli katsomassa harkkoja, ja mentiin sitten poikien kanssa sen kyydissä kotiin kun Topi ajoi meidän auton. Onneks Taru oli pelastamassa, olisi voinut koirat tukehtua sinne meidän autoon muuten. Toivottavasti meidän ryhmäläiset armahtaa meidät tällä kertaa, kun oltiin hiukan myöhässä ja lähdettiin pois keskenkaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti