Ensimmäiset maneesiharkat

Jes, nyt saan vihdoinkin aiheen kirjoitella blogiin. Pitkästä aikaa! Kovin on tehnyt mieli taas höpötellä, mut kun ei oo mitään höpötettävää :) Mutta nyt on. Viime viikolla en päässyt harkkoihin, joten eilen oli sitten ensimmäiset maneesiharkat.

Eikä se nyt toistaiseksi niin paha ole. Koira ei oo kovinkaan likainen, mutta kaikki muut paikat onkin. Varsinkin mun koirankuljetusauto majava. Topi ei siis tällä kertaa päässyt harkkoihin ja mun piti käyttää pikkuautoa. Kiva pitää koiria takapenkillä, kun ne on ihan siinä paskassa. Ja sitten kun ne vielä pysyisi siellä takapenkillä. Oi nami. No, mutta auto on viimevuodelta jo likainen, kun ei se lähde irti penkeistä, joten peli on tavallaan menetetty jo. Ja vaikka olis minkälaiset peitto ja suojaviritykset, niin ei ne mitään auta.

Sunnuntaina kävin jo hiukan harkkaamassa, teki vaan niin paljon mieli aksaamaan. Taru ja Tanja oli siellä myös ja ne sitten hiukan kattoi mun perään. Haukkuivat meidät pystyyn hemmetti. Tai Gillen. Gille on kuulemma ihan ällön tottelevainen ja ihan liian helposti ohjattava :) Mutta ihmettelen vaan, että miksi se on sellanen vaan harkoissa? Jos toi väite olis totta, niin eikös sitten meillä pitäisi olla kisoistakin jotain muuta tuloksia kuin hyllyjä!? Taisivat naikkoset puhua puutaheinää :) Sellanen asia me havaittiin, että Gille osaa mennä paljon paremmin putken pimeään kulmaan, kun suoraan edessä häämöttävään... melkeen onkin helpompi juttu??

Mutta eilen oli sitten Tanjan ihan oikeat treenit. Pogo ei olis muuten päässyt, mutta Tanja sitten meni sen kanssa. Muut ryhmäläiset ei tainut oikeen tykätä ajatuksesta, että mulla oli mukana kaksi koiraa. Mut Pogon oli vaan PAKKO päästä purkamaan paineita. Se oli jo sunnuntaina joutunut vaan istumaan autossa ja odotti kun Kilu aksasi. Ja siltä se sitten näyttikin eilen. Ensin se juoksi Tanjaa karkuun pallon kanssa. Sitten se ei antanut palloa pois. Piti mennä auttamaan, ja väkipakoin saatiin homma haltuun. Mutta Pogo oli niin pöllöpää. Taitaa olla oikeen isäntänsä koira, koska ei se tunnu kuuntelevan ketään muuta kun Topia. Se teki kyllä ihan kaikki hullunmerkit, ja enemmänkin. Tanja ohjasi tonne, niin Pogo meni jonnekin ihan muualle. Ihmettelin, kun sillä kesti putkissakin vaikka kuinka kauan, mutta raukkaparka varmaan jäi sinne taas ihmettelemään, että miten täältä pääsee pois? Tanjakin alkoi jo sanomaan, että ehkä se ei oikeesti näe kunnolla, koska oli niin omituinen. Mutta pääasia, että poika pääsi hiukan agilitaamaan :) ja kontaktin se osasi kunnolla, sentään jotain meni oikeinkin! Oli se taan maailman onnellisin koira - ainakin kun sai juosta sen pallon kanssa rataantutustujien joukossa.

Kilun kanssa leijeröitiin ekaa kertaa! (ainakin minun muistaakseni) Se oli näiden harkkojen suurin saavutus. Hiukan huisia!! Oli ihan mahtavaa, kun mentiin ensin kepit, siitä poispäinkäännös keppien toisella puolella olevalle hypylle. Jatkoin itse keppien toisella puolella ja siitä vielä mentiin edessä olevaan putkeen, jossa oli vähän vaikea sisäänmenokulma. Ihan huippua. Pitihän Tanjan olla ensin siellä lelun kanssa palkkaamassa, mutta meni se sitten ilmankin lelua. Ehkä se koira siis saattaa joskus irrotakin minusta? Tuplasylkkäri tuotti mulle taas vaikeuksia, mutta sain kun sainkin sen onnistumaan. Kaikenkaikkiaan oli kyllä hyvät harkat. Ja hyvä maanantai, kun telkkaristakin alkoi taas täydelliset naiset! Nyt on maanantailla taas kaksi hyvää tarkoitusta. :D