Vaikka mulla meneekin aika usein hermot kisoissa, niin omat epikset on nyt vaan sellanen, että tottakai sinne haluan. Sitten menen ja tuhlaan rahani jonnekin muun seuran epiksiin, ajan sen takia jonnekin kauas ja kun olis mahdollisuus päästä omalle kentälle, niin ei. Sit ei pääse harkkoihin. Topi ja Pogo lähti äsken ja me jäätiin Kilun kanssa kotiin. Tossa toi raukka nyt juoksee kolmella jalalla etuovelle, takapihalle, mun luo itkemään ja alusta! Tahtoo kans aksaamaan. Just kun muakaan ei enää ota päähän, se meni jo! Harmittaa myös edelleen se, että maksoin kalliin leirihinnan siitä, että saisin vaihteeksi erilaista koulutusta, niin ei, maksoin ihan turhasta. Saakelin leirikirous!
Voi että kun tälläset tilanteet on niin tyhmiä. Kun ei Gille voi kertoa, että missä se vika on. Eikä yhtään tiedä mitä nyt pitäsi tehdä. Oon satavarma, ettei siellä röntgenissä mitään näy! Ja kun tässä hommassa ei oo mitään logiikkaa. Ensin sunnuntaina se nilkuttaa. Maanantaina aamulla ei. Maanantai treenien jälkeen nilkuttaa. Tiistaina aamulla ei, päivällä hiukan. Keskiviikko, torstai, perjantai - ihan normaali. Lauantaina kolme rataa epiksissä ja ei mitään oireita. Sunnuntaina hiukan treeniä ja sit ollaan tässä pisteessä. Mitä kummaa!?
Kun me ei päästy aksaamaan niin sitten harjoitettiin mentaalista agilityä. Aktivointilelun paketissa lukee "train your dog's mental agility" - ja niinhän me sit tehtiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti