Pogo-Loco agilitaa

Noniin. Nyt on ihan Pogon vuoro saada oma postauksensa. Nyt on ollut niin paljon Gillejuttua, et välillä on Pokerin vuoro.

Taru käski mun kirjoitella tänne Pogon mahtavasta hyppimisestä. Elinan opit on mennyt ihan hyvin perille hullu-Pogoon. Eli rimat on pysynyt ihan loistokkaasti ylhäällä! Välillä niitä voi tippua, ja sitten taas käsketään maahan. Epiksissä kun oltiin, niin Pogo pääsi vauhkoomaan kolmelle radalle. Mun kanssa möllimedeihin ja Topin kanssa sitten omaan säkäluokkaansa ykkösiin ja avoimeen. Mun kanssa mölleissä se meni ihan höyryjen purkamiseen vaan. En oikeen ehtinyt rataantutustua joten sit vaan mentiin. Eikä oikeen ollut tiedossa kuinka kaukaa Pogoa voi heittää esteelle, joten vähän näytettiin sitten miten ei kuulu mennä. Mun kanssa ei tarvii ilmeisesti myöskään ottaa kontaktia. Ykkösen radalla tais tippua ainoastaan yksi rima! (jos oikein muistan) Siellä tuli kehuja Pogolle, kuinka hienosti se hyppää, alkaa olemaan tekniikkakin jo vähän korvien välissä. Avoimella meni myös ihan hyvin, mutta pojat hyllytti sen kun Pogo hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Kuitenkin hyppylinjalla mentiin, ja hienosti menikin!!

Sit tänään harkoissa. Sen verran mainittakoon Gillestä, että se pääsi mukaan. Oli ihan hyvä valinta varmaan, koska nyt se on niiin hiljasta poikaa, että!! Otin sinne neljä palaa kompostiverkkoa ja tein pojalle majan. Siellä se kiltisti oli ja odotteli. Ei ehkä kovinkaan hiljainen poika ollut kun oltiin Pogon kanssa kentällä, mutta siinä sitä energiaa taisi palaakin kun huusi siellä kurkku suorana! Aikansa poika odotteli siinä omaa vuoroaan ja sitten tajusi, että en mä kyllä taida tonne juoksemaan päästä. Sinne meni pikkumies makaamaan maahan ihan masentuneena. Ja nyt maistuu uni!

Mutta takaisin Pogoon. Mä olin ihan kauhuissani taas kun jouduin menemään Pogon kanssa. :D Tiesin, että se on hauskaa, mutta yksinkertaisesti mun vauhti ja ohjaajantaidot ei riitä. Päästiin kuitenkin ihan sairaan pitkälle ennen kun tuli virhe! Joku 12 estettä!! Ajatella. Meillä oli oikeen draivi päällä. (Tanja ja Miia löi vetoa, että mihin asti päästään, mut taidettiin yllättää - jotain pientä vikaa tais yhdessä hypyssä olla, mut sitä ei lasketa) :) Ja sekin oli taas mun kämmi, koska menin kepeillä liian lähelle, sillee kun teen Gillen kanssa. En antanut Pogolle tarpeeksi tilaa ja se meni kakkosväliin. Sitten tahkottiinkin yhtä muuta kohtaa vaikka kuinka kauan, kun mä en vaan osannut ohjata. En osaa selittää sitä kohtaa, mutta yksinkertaisesti mä en kääntynyt oikein, pakitin vaan. Kyllä me sekin sitten loppujenlopuksi saatiin toimimaan. Ja sain juosta, mikäs sen hienompaa!! :) Yksi huono puoli oli, että joku kamala mörkö pelotteli Pogoa. Siellä motosealin pihalla joku tyhmäpää kolisteli jotain juttujaan, kauhee kolina ja räminä. Pogolla meni vähän pasmat sekasin, kun se on sellanen paukkuarka. Urheesti koitti jatkaa, mut perkele kun pelotti. Kepeiltä aina pois keskeltä, häntä koipien välissä. Onneksi se mörkö tajus lopettaa, eikä meillä mennyt koko suoritus ihan läskiksi. Saa nähdä miten paljon haittaa mä tein, kun vähän unohdin sen rimantiputussäännön. Tehtiin medihypyillä, ettei se tiputtelis niin paljoa, mutta kyllä niitä pari tais tulla mun kämmien takia alas. En vaan edes huomannut niitä, saati sitten pystynyt keskittymään, kun oli vähän jotain muutakin tekemistä!! Yhden kerran sanoin sille maahan, ja se jopa meni. Taisin olla vaan joku seitsemän vuotta myöhässä sen käskyn kanssa.... Hupsista, sori Topi!! Mut pakko vielä loppuun todeta, että on toi Pogo vaan niin mahtava koira.