Agileiri 2010

Viikonloppu vierähti tällä kertaa Yläneellä agilityleirillä. Se on yksi vuoden kohokohdista, jolle pitää päästä - nyt oli kierroksessa kolmas kerta! Vaikkakin mua vainoaa agileiri-tapaturmakirous, niin leirillä on aina kivaa. Hyvä ruoka ja seura, parempi mieli :D

Elina Jänesniemi oli kouluttamassa meitä. Ja hyvin muuten kouluttikin, ihan huippu. Lauantaina meillä oli tosiaan ensin koulutus (joiden välissä oli lähes kokoajan ruokailua) ja illalla sitten vietettiin yhdessä vapaa-aikaa. Savusaunan ja joessa uimisen jälkeen vuorossa oli vähän kisailua. Terhi oli meille taas kaavaillut "ihmisten agilityradan". Lähdössä piti mennä jalkapallo jalkojen välissä, pallo putkeen, pallo pujotteluun, pallo mutkaputkeen ja ihminen perässä, omenan kalastus vedestä suulla ja omena-lusikka yhdistelmällä maaliin - pallo taas jalkojen välissä. Siinä tämä rata pähkinänkuoressa. Hitsi sentään, kun itseltä meni ykköspaikka sen takia, että olen ehkä maailman surkein jakapallossa ja pujottelussa paloi aikaa! Hanna selviytyi ykköseksi ja allekirjoittanut kakkoseksi :) Ihan hauskaa.

Kuva 1. Sanna ja petollinen omena.

Kuva 2. Topi kalastaa.

Lauantaisessa koulutuksessa oppi tosi paljon uutta. Tollaset vieraat kouluttajat on kyllä niin hyviä mulle, pakko vetää täysillä ja tosissaan. Pitää olla kai vähän vieraskorea. Ainut kompastuskivi itselle oli taas se saakelin muisti. 31 estettä radalla ja pääkoppa ei toimi. En vaan millään pysty muistamaan kaikkia esteitä, ja voi pojat kun se ottaa päähän. Huippuhienoa oli oppia uusia ohjaustekniikoita ja ajoitusta. Elina on kuulemma käännösfriikki ja tosiaan oikea-aikainen ajoitus onkin kaiken A ja O. Ihan hyvä fiilis jäi, paitsi sen muistamisen osalta. Tuntuu että tein itsestäni melko tyhmän muistamalla tyyliin kolme estettä ja taas unohdin :D Eikä me sitten kokonaan loppuun koskaan päästykään kun oli niin kuuma ja Gille väsyi ihan totaalisesti.

Kuva 3. Gille aksaaaaa!

Pogolla menikin lauantai hyppytreenillä. Pogolla kun on rimantiputusongelmia, niin Elina puuttui siihen oikeen toden teolla. Nyt jos Pogo tiputtaa riman, niin tekeminen loppuu siihen, maahan käsky ja siitä koira tajuaa, että kiva loppui, tein kai väärin. Nämä kaverit ei päässyt edes puoleenväliin kun ottivat niitä hyppyjä pelkästään. Se olisi ihan huippujuttu, jos vaan Pogolla saataisiin rimat pysymään ylhäällä - voisi kisoissa alkaa tuloksiakin tulemaan. Siihen tietysti menee oma aikansa, ja tätä pysähtymisperiaatetta pitää noudattaa myös kisoissa. Hyllyjä siis tulossa. Kunhan nyt ensin mentäisiin sinne kisaamaankin.

Kuva 4. Pogo on ihan poikki. Ei millään jaksais enää, pöllin siis Gillen possun ja otan tauon.

Kuva 5. Lauantain rata. Tämä on siis Elina Jänesniemen käsialaa. (toivottavasti sen saa laittaa tänne blogiin...) Aluksi hirvitti ja ketutti, en osaa enkä muista tätä millään. Mut kyllä se sitten sujui.

Sunnuntaina sitten jatkui kouluttaminen. Nyt toivon, että olisin ollut ensimmäisten joukossa. Gille oli kaikenkaikkiaan toisiksi viimeinen koira koko päivällä ja eikös sitten juuri ennen radalle menoa tapahtunut jotain. Mulla itsellänihän on tosiaan joku kirous näillä leireillä. Ensimmäisenä vuonna olin mukana ihan turistina, eihän mulla ollut edes koiraa. En kuitenkaan voinut osallistua edes iltarientoihin, kun polveen tuli joku vaiva etten edes pystynyt kävelemään. Viime vuonna oltiin sitten Gillen kanssa ekaa kertaa, ja tiputin sen kivenjärkäleen jalalleni - joka mitä ilmeisemmin mursi jalkani, enkä pystynyt seuraavana päivänä juoksemaan (vaikka juoksin kyllä silti). Ja nyt sanoin, että yritän olla supervarovainen, mutta eiköhän se nyt sitten iske Gilleen. Olisi vaan pitänyt olla hiljaa! Mentiin radalle ja Elina sanoi puolessavälissä matkaa lähdölle, että ontuuko toi koira? Ja ontuihan se. Sekunti sitten se oli ollut ihan kunnossa, ja yhtäkkiä ei pystynyt astumaan jalalle lainkaan. Yksi varvas oli tosi arka kun sitä väänteli ja Elina epäili ensimmäisenä lasinsirua, murtumaa tai vääntymää. Varvas oli tosi kipeä, vaikka Gille vähän sellanen Draamakuningas onkin. Siihen jäi meidän sunnuntaitreenit. Saakelin saakeli. Otti päähän niin vietävästi. Kannoin Gillen autoon ja sitten alettiin epäillä, että jos se onkin ampiaisenpisto. Mikolla oli kolma ampiaisenpistoa jalassa - ja siellä oli tosiaan paljon amppareita. Soitin eläinlääkärillekin, mutta eihän se mitään puhelimitse osaa sanoa. Annettiin varmuuden vuoksi sitten kyytabletti ja särkylääkettä, oli sitten vaiva mikä tahansa. Siellä poika makasi auton takakopassa ihan pökerryksissä - saattoi olla joku allerginen reaktiokin siihen pistokseen. Illalla jalka oli edelleen ihan turvoksissa eikä Kilu astunut sen päälle yhtään. Aamulla heräsin aikasin tarkistamaan tilanteen ja sieltä se poika juoksi iloisena vastaan, kaikilla jaloilla. Eli mitä ilmeisemmin se on ollut amppari ja Kilu on vähän herkkä tapaus.

Kuva 6. Gilleä harmittaaa!

Kuva 7. Ja Pogoa vähän väsyttää

Kuva 8. "Meidän autossa on niin iso takakoppa, että sinne mahtuu myös Pogo ja Gille" - Nanne 5v.

Menin sitten hiukan sunnuntain rataa Soolon kanssa ja keskityin ohjauskuvioihin. Onhan se kuin yö ja päivä mennä Soolon tai Gillen kanssa, mutta nyt pystyi keksittymään itseen kun luotti että koira menee vähän kauempaakin heittäen. Edelleen otti vaan pattiin, kun olisin halunnut mennä oman Kilun kanssa, vaikka Soo onkin ihan mahtava tyyppi. Mitä nyt ei niin kauheesti kuunnellut lelu suussa vaan juoksi sinne Mamman turviin...

Gille ei päässyt sitten osallistumaan viimeiseen koitokseen, leirimestaruuden ratkomiseen. Sen ideana oli taas koiranvaihto. Se oli viime vuonna niin hauska, että yleisön pyynnöstä sellainen järjestettiin nytkin. Alustavalla suunnitelmalla Gillen piti mennä Terhin kanssa, mutta sitten se piti vaihtaa Sooloon. Soo tyttönen joutui siis taas radalle! :D Mulla oli Ziki-tykki. Olin ihan intsinä, kun sain Zikin. Sekin on mahtava tyyppi. Tiesin kyllä olevani pulassa, koska Gille ei lue itsenäisesti esteitä, ja Ziki ei sitten muuta teekään. Ja se on tykki!! Siinä juostessa kun katsoo Zikiä, niin sillä on sellanen hullunkiilto silmissä, että ihan pelottaa. :) Ensimmäisellä radalla mentiin Ziin kanssa 13 sekunnissa kun seuraavaksi nopeimman aika oli 16 ja risat. Oltiin me flikat hyviä! Kumpa se olis ratkennut siinä se voitto. Päästiin jatkoon semifinaaliin ja vielä finaaliinkin, mutta siellä tämä etana kämmi ja hylly pamahti, voi paska. Pogo oli taas Mikolla, se oli viime vuonnakin. Nehän oli parantanut otettaan. Aluksi Pogo meinasi, että mene sä ihme setä muualle siitä, mä haluun mun iskän. Mutta radalle päästyään iskät unohtui ja sitten mentiin. Tottakai vesikoirat rulettaa ja Pogo ja Mikko vei mestaruuden!! Hyvä meidän Hullu-Pogo!! Topi sai kaverikseen Huukin. Niillä meni myös loistavasti, finaaliin pääsivät ja kolmas sija.

Kuva 9. Pogo ja Mikko

Kuva 10. Huuki ja Topi

Kuva 11. Ziki ja Sanna

Kuva 12. Mahis ja Taru

Kuva 13. Soolo ja Terhi

Kuva 14. Ebba ja Noora

Koirat pääsi tosiaan läheiseen jokeen uimaan. Poikien mielestä laiturilta hyppääminen on aika jees. Gille ei vaan osaa oikein käyttäytyä, siinäkään. Jos Pogo hyppää edellä, niin Gillen on pakko hypätä heti perään, Pogon päälle!! Reilua? Ja sitten Pogon viikonlopun kohokohta: joesta löytyvät aarteet. Luulin ensin, että se sieltäkin muka löysi jonkun kiven, mutta eeeei. Simpukkahan se sieltä löytyi. Ja monta kertaa! Yhdestä se puri sen kuoren halki, mahtoi maistua nannalta. On se outo tapaus.

Napsittiin leirillä taas pari kuvaa, ne kaikki löytyy taas tästä linkistä. Oikeassa yläkulmassa on slideshow, josta näkee kuvat isompana. Osa kuvista on toooosi huonolaatuisia, illalla valo ei riittänyt kuvien ottamiseen ja liian pitkän valotusajan takia siellä juoksee välillä kummituksia :D Mutta kai sieltä sitten pari kuvaa on ihan ok. Lauantai-illan ihmisagilitykuvat on ainakin hauskoja.

Jos joku reipas jaksaa ensi vuonna vielä järjestää leirin, niin sitten pitää kyllä oikeesti vakavissaan harkita, uskaltaako osallistua vaiko ei. Päättelin, että tämä oli mun kolmas kerta ja ensi vuonna Gillen kolmas, jos mä selvisin nyt ehjänä, niin ehkä ensi vuonna Gillekin selviää. Leireillä on kyllä aina ollut tosi kivaa, joten toivottavasti sellainen olisi ensi vuonnakin...

Kuva 15. Tässä vielä koko porukka.
Ylärivi: Iiris, Huuki, Sanna, Gille, Meeri, Riina, Elisa, Liisa, Noora, Arttu, Heli, Ronja, Laila, Irmeli ja Heli. Alarivi: Topi, Pogo, Taru, Soolo, Ebba, Liisa, Aada, Beea, Terhi, Ziki, Mikko, Flippi, Hemuli, Emma, Ruska, Sirkku, Mahis ja Uppis. (kuvasta puuttuu Hanna, Tiiu, Luna ja Elina)