Mun kauhukuvat toteutui eilen maneesilla. Ehkä pikkasen likaista!? Gillestä tuli mustanruskea vaalein merkein. Pogo oli lähes yhtä likainen, mutta sitä ei vaan näkynyt. Oli se taas ihanaa. Mikko sanoi aika hyvin harkkojen lopussa, että jos harkoista jäi hyvä mieli, niin se häviää viimeistään siinä kohtaa kun pääsee kotiin pesemään koiria. Nimenomaan!! Kuulemma kun Gillä katsoi, niin melkein jo vähän kävi sääliksi :D Sanon tämän yhä edelleen: Olis sitten jo se hemmetin kesä!! Ei kevät, sen saa jättää pois, mut kesä.
Mutta joo, harkat oli tosiaan ihan kivat. Meinasin vaan taas menettää hermoni itseni kanssa, kun en vaan voinut totella itseeni. On se kumma miten tää kroppa ja pää ei aina vaan pysty tekemään yhteistyötä. Mutta sitten kun olin tarpeeksi monta kertaa ollut putken väärällä puolella, niin kyllähän se siitä sitten ihan perille asti meni ja tein oikein. Meillä oli jälleen kerran oikeen juoksurata. Sain yleisöstä kommenttia mun juoksemisesta. Tanja kuulemma näki vihdoin, että osaanhan mä juostakin... Mm-m, olen kuullut ton joskus ennenkin :) Mistähän saisin sen saman vauhdin sitten jokaiselle kerralle, eikä tollee kerran puolessa vuodessa? Pitäisi vaan saada jo pikkuhiljaa sitä varmuutta mennä, kun mietin jokaisen esteen kohdalla jo, että mitä hittoa piti tehdä seuraavaksi? Sit siinä se vauhti hidastuu kun ei ole ihan varma mitä tekee. Mutta olihan se hauskaakin juosta, vaikka yhdessä kohtaa oli kyllä niin lähellä, etten ollut naama edellä siellä mullassa. Tahtoo nopeusketteryystreeneihin! Mutta mä vaan tarvisin sinne Gillen mukaan, kun se on kuitenkin aina mukana - ja tiellä. Ja saatiin sitten suorituksemme jälkeen lisää kehuja. Oi hitsi :) Mä osaan juosta ja Gillestä tulee sittenkin koira!! Jipii. Mutta mulla on yksi veikkaus, että miksi Gille keskittyi eilen niin hyvin. Mentiin lämmittelylenkillä päästämään koirat vapaaksi, ja heiteltiin Gillelle lumipalloja - siinä se sai sen pahimman raivon ja energian purettua, ja sitten voitiinkin keskittyä olennaiseen siellä aksaradalla. Kumpa vastaavaan toimintaan olisi aina mahdollisuus.
Sitten oli Topin ja Pogon vuoro. Jälleen kerran en voinut oikeen kesittyä niiden katselemiseen. Gille oli siinä vaiheessa jo niin likainen, etten uskaltanut viedä sitä enää autoon odottamaan. Topi on jo niin monta kertaa joutunut pesemään harkkojen jälkeen auton sisältä, että sillä alkaa pinna olemaan täynnä. Vaikka se kyllä onkin Pogon vika, kun se hyppii siellä etu- ja takapenkillä. Mutta silti, en uskaltanut riskeerata :)
Jokatapauksessa, siinä Gillen huutaessa täysillä yritin katsella poikien suoritusta. Pogo on kyllä niin hassu. Sitten kun aksataan, niin pitää huutaa täysillä (tällä kertaa mun korvat alko tinnittää siitä äänestä :D) ja sitten kun Topi lopettaa aksaamisen, niin pitää huutaa vielä enemmän. Kuitenkin koira hiljenee kun seinään heti kun saa pallon. Meillä on tuolla ryhmässä kaksi viihdyttäjää, Tanjan koira (josta en vieläkään muista kuka se niistä on...Bitti?) ja Pogo. Ne molemmat juoksee siellä tuulispäänä pallonsa kanssa. Näytti siltä jo, että Pogolla jäi levy päälle eikä se osannut enää pysähtyä. Juoksi vaan juoksemistaan pallo suussa, ja maailman onnellisimman näköinen :) Kierteli ja kaarteli ja välillä samalla omatoimisesti suoritti parit hypyt ja putket. Ihan hölmö. Muuten niillä oli joissain kohdissa vähän ongelmia. Pojat pääsi tekemään taas haasteellisemman version radasta, ja haastetta siinä sitten olikin. Ainakin joissain kohdissa mentiin ainakin sataan kertaan se sama juttu, ja kyllä se sieltä sitten onnistuikin vihdoin. Hitsi mä en pärjäis tollasen koiran kanssa yhtään. Gille ei ammu minnekään edessäolevalle esteelle ominpäin, kun se seuraa mun tekemisiä niin paljon. Pogo - ja moni muu koira menee sitten taas niin täysillä, että jos on hiukankin itse myöhässä, niin se on sitten myöhäistä.
Sitten jäi taas täydelliset naiset katsomatta (ne odottaa mua kyllä siellä boxissa...) ja alkoi pesemis-urakka. Siinä touhussa alkaa olemaan jo ihan oma tyyli ja rutiini. Yleensä se menee niin, että ensin pesen koirat, sitten loppuu lämmin vesi ja itse saa käydä kylmässä suihkussa. Mutta eilen olin viisaampi, en käyttänytkään koirien pesemiseen lämmintä vettä - hah hah haa!! Pogo saa aina hieronnan harkkojen jälkeen, kun se pitää aina pestä sillä suihkun hieronta-osalla, ei se paska muuten irtoo, ainakaan takkujen sisältä. Mut ei se siitä näytä kyllä kauheesti tykkäävän, varsinkaan varpaiden välit ei oo ihan lempparikohta. :) Kello olikin sitten mukavasti 22.15 kun olin valmis. Ja ei kun nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti