Mahtavat agiharkat

Jee, meillä oli kivat harkat Kilun kanssa :) Oli pitkästä aikaa Tarun vuki vetää treenit ja sinne olikin tällä kertaa suunniteltu meidän pään menoksi kakkosluokan rataa. Alla oleva ratapiirros on viikonlopun ATT:n kisoista, Esa Muotkan rata. Toivottavasti ton kuvan saa kopioida tänne :) Mutta allaolevaa rataa mentiin, hiukan sitä piti muokata tilanpuutteen vuoksi. Muuten aika samanlainen, mutta pituutta ei ollut lainkaan.

Pogo ja Topi meni ennen meitä. Nyt yritin taas seurata poikien menoa, mutta tuolla kun ei kuule mitä palautetta siellä saa, niin on hiukan hankalaa. Niillä näytti menevän ihan hyvin, mutta tosi paljon tippui rimoja. Sen oli pakko johtua siitä pohjasta, koska kuulemma Topin ohjauksessa ei ollut mitään vikaa. Maneesille oli levitetty sahanpurua, ja sitä oli joissain kohtia aika paksuja kerroksia. Ei siellä meinannut päästä itsekään juoksemaan kunnolla, saati sitten Pogon hypätä. Pogo myös oli taas sokea, tuossa estenumerolla 17 on pimeä putkikulma, ja siinä Pogo juoksi yhdellä kertaa täysillä vaan putkea päin... jälleen kerran siinä OLISI voinut olla se reikä. Tai ainakin Pogo yritti siihen sellaisen tehdä. Gille teki sit samanlaisesti, mutta ei ihan sellaisella vauhdilla. Taru the koutsi kehaisi vielä erikseen Topin ohjausta, joka on kuulemma kehittynyt ja ennenkaikkea rauhoittunut kummasti. Rimojen tippumisesta ei siis voi syyttää Topin ohjausta enää, vaan ehkä syynä oli nyt se puru. Pogo saattaa myös olla taas jumissa, hieroojaa kaivattaisiin. Ja nyt kun Topi on rauhoittunut, niin saisi Pogokin rauhottua, ei ole kiire mihinkään ja saa keskittyä siihen hyppäämiseen, sais pitää suunsa kiinni, ettei se järki valuisi ulos sieltä :D

Sitten kun koitti meidän vuoro, niin ensimmäisellä kerralla tossa alussa olin vähän hakusessa. Mulla kun ei ole vielä sitä tietotaitoa, että osaisin mielessäni tietää miten Gille menee. Siinä sitten vähän varuillaan mentiin, ohjattiin ja odotettiin. Taru piiskasi vähän ja sitten mä uskalsin mennä. Mielikuvaharjoitus: juokse Gilleä karkuun niin kovaa kun pääset, tai muuten se puree. Yritin siis vedättää Kilua perässä, jotta saataisiin jotain liikettä siihen touhuun. Ja hitto se oli hauskaa!! Sain TAAS kehuja, tää alkaa nousemaan päähän kohta :D Terhi ja Tanja sanoi, että jos mä nyt keksin tosta jotain huonoa sanottavaa, niin sitten ne haukkuu mut. Piti mun hetki miettiä, niin keksin, että en haluu olla näin hyvä kun sitten saatiin olla niin vähän aikaa radalla, jos olis ollut surkeempi, niin olis saanut olla paljon kauemmin :) Mut tosissaan, kepit meni hyvin, renkaan se ohitti vaan kerran, kun maltoin keilata pojan sinne putkeen, enkä vaan heilutella kättä katossa niin putkeen se meni ihan loistavasti, jopa siis siihen pimeeseen... ja vauhtiakin riitti, ainakin sen verran mitä siellä sahanpurussa pääsi. H-a-u-s-k-a-a-! Mutta taas tehtiin se väsytystemppu ennen omaa vuoroa. Mentiin heittelemään Gillelle ja Pogolle lelua lumihankeen. Ihan saletisti siitä on apua, ettei sitten tarvii höyrytä siellä radalla niin paljon. Odottakaas vaan kun tulee sunnuntain epikset ja jos joudun olee koneella, enkä kerkee mennä riehuttaa sitä koiraa, niin voidaan taas näyttää siellä sitten miten EI kuulu mennä. Ja sillon siellä saattaa olla pari muutakin koiraa, joten ehkä sitä kauhukakaraa ei voi edes päästää vapaaksi...