Löpinöitä

Huvikseni taas kirjoittelen kaikkea turhaa - ihan vaan teidän lukijoiden kiusaksi. Ja ehkä myös oman ajan kuluksi.

Tässä on muutamana päivänä ollut niin tylsä ilma ulkona, ettei oo millään meinannut saada hinattua itseä ulos lenkille. Mutta pakko on silti ollut. Tiistaina ja keskiviikkona lunta pyrytti vaakasuoraa, eikä eteensä meinannut nähdä kun oli silmät täynnä lunta. Mutta mepä oltiin Pogon ja Gillen kanssa urheita, eikä peräännytty (Pogo kyllä meinasi jo luovuttaa...). Keskiviikkona jossain omakotitalon pihalla oli jotain lapsia leikkimässä, Gillen mielestä ne piti liian kovaa meteliä ja päätti sitten siitä autotien yli huutaa pari valittaua sanaa sinne suuntaan. Yhtäkkiä sieltä lähtikin juoksemaan joku pikkukoira, tai sitten se oli hamsteri - en ole ihan varma. Siinä oli sitten joku sadasosasekunti aikaa miettiä, että mitä nyt!? Jos se hamsteri tulee Gillen lähelle, niin sitten sitä ei välttämättä ole enää. Yritin huuttaa tälle pikku-ökkömönkijäiselle että mene pois ja samalla ottaa Gilleä siihen vierelle. No mutta kävikin niin, että Pogo päätti mennä hyppimään siihen sen oloisena, että jos sä hemmetin hamsteri et lähde siitä vetää, niin mä annan turpaan. Hamsteri onneksi ymmärsi vihjeen ja juoksi pois. Nekin siis ymmärtää koirien kieltä!? Gillen mielestä Pogo oli ihan paska, koska se puolustaminen on hänen hommaa. Ennen kun huomasinkaan, niin Gille oli päättänyt antaa Pogolle selkäsaunan tollasesta käyttäytymisestä. Ainut ketä saa jotain sanoa jollekin, on hän! Sillä selvä. Oli muuten erittäin rentouttava reissu jälleen :D

No eilen mä sitten "pakotin" Tarun mun kanssa lenkille. Sen verran se valitti ainakin, että kai se pakottamista oli :P. Ihan vapaaehtoisesti se kyllä lähti matkaan, mutta tais lomailijalla kunto hyytyä kun pitikin hiekkarannan sijaan kävellä polvia myöten lumihangessa :P Hehhe... No pääsi ainakin koiralapset vähän höyryjä päästelemään. Ja löysivätkin sitten keskeltä metsää kasan punajuuria... ihan normaalia vai!? Mut jokatapauksessa, oli ihan mukava saada se Anoppi takaisin tänne suomen maahan ja pääsi juttelemaan koirajuttuja :)

Niin ja sit Gillestä. Se on nykyään kalsarikalle. Lainasin Anjalta kauluria, jottei Gille nuolis paikkojaan - ja ne ehkä vois joskus parantuakin. No, eihän se toiminut. Ensin meidän Draamakuningas sai kauheen paniikkikohtauksen siitä kaulurista, juoksi vaan täysillä päin seiniä ihan paniikissa. Seuraavalla kerralla se ei enää uskaltanut liikkua milliäkään, seisoa tönötti vaan paikallaan, hyvä jos hengitti edes. Eli ei pysty. Pistin sitten kalsarit jalkaan, ja poika onkin semi hupaisan näköinen kun kuljeskelee sisällä kalsarit jalassa :D Illalla tämä oli liian väsynyt menemään ulos enää pissalle - joten se sitten oli ilmeisesti kostautunut, kun vauva oli pissannut kirjaimellisesti housuihinsa yön aikana. Toivottavasti se ainakin olisi nyt sitä, ettei jaksanut pidättää, eikä mikään uusi ongelma. Muilta osilta olen edelleen ihan kypsä Gillen tilanteeseen ja siihen hemmetin kotiruokaan... seuranta jatkukoon siis.

Huomenna Anna ja Neea tulee taas meille kylään. Annalla on ihka-uusi-hieno kamera, joten jospa saataisiin jotain hyviä kuvia meidän pojuista. Kunhan nyt toi sää olisi meidän puolella, tällä hetkellä siellä paistaa ihanasti aurinko, mutta mun tuurilla siellä on huomenna varmaan joku tornado.