Kivat vauhtiharkat ja harmitus

Eilen oli taas omatoimi-harkkapäivä. Ajatus oli jo tuhoon tuomittu mun rikkinäisen selän takia, mutta kummasti siinä agilityn vauhdissa aina unohtuu kaikki kivut ja sitten sitä vaan mennään. Jälkikäteen sitten tulikin taas kärsittyä kaksinkerroin... esteiden raahaaminen oli eniten tuskaa.

Mikko-parka sai taas manaukset osakseen harkkojen alussa, kun pirulainen oli lähettänyt radan niin myöhään taas. Kenelläkään ei ollut koko rataa tulostettuna mukana, itse ei oltu nähty edes koko rataa. Eli pliis, jatkossa yritä edes lähettää se ennen neljää, että pystyis sitten tulostaa sen töissä - kenelläkään kun ei vissiin oo kotona tulostinta tai siinä väriä :D Onneksi on nykyajan teknologia niin huippua, että saatiin sentään rata rakennettua kun Topin kännykässä on netti. Vaikka ei siitäkään kyllä niitä numeroita näkynyt... Tanja sitten taas ajautui vähän niinkun vetämään meidän harkat, siinä sivussa vahingossa :)

Siinä olis rataa. Gillen kanssa mentiin tämä helpompi malli, vaikka olis kyllä haluttanut mennä se vaikeempi. Mutta ajattelin, että tää on meille kuitenkin se vaikeempi. Jotkut välistävedot on Kilun kanssa suht helppoja, kun se roikkuu mussa kiinni. Mutta eteneminen onkin sitten se haasteellisempi juttu. Tahtoisin saada siihen koiraan nyt jotain agressioita sinne kentälle. Voisko se vaikka siirtää sen hihnassa kävelemisestä aiheutuneen kiukun sinne agilityradalle. Musta tuntuu että sitä kiinnostaa nyt taas ihan kaikki muu. Vaikka ensin se on radan reunalla ihan intona, 'mennään jo, mennään jo!!' Niin sitten radalla se haahuilee, siellä on vaikka mitä muuta hienoa, voi syödä paskaa, vilkuilla Tanjaa epäluuloisesti, purra mun kättä... Mutta loppujenlopuksi meillä meni mun mielestä ihan kivasti. Sai juosta kovaa. Putkien takaaleikkaaminen oli teemana, ja niiden väliä saikin sitten taas juosta. Ja renkaan Gille meni joka kerta yhtä lukuunottamatta, ja sekin ohitus johtui kuulemma mun ohjauksesta. Sit meillä oli erillinen keppitreeni joka meinasi lähteä lapasesta ja jo heti alussa, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan... kun se yks apina tajuis olla vaan hiljaa, ja keksittyä siihen pujotteluun. Haluisin saada sen pujottelee oikein, eikä hyppimään... se on niin tyhmän näköistä kun toinen pomppii ku joku pupu ja sit menee rytmi sekasin sen takia. Oppinut senkin tyylin Pogolta.

Topilla ja Pogolla oli sama rata mutta vähän vaikeemmilla kuvioilla ja putken väärillä päillä. Niillä meni jälleen kerran vauhdikkaasti. Nyt laitoin Gillen autoon että pääsin seuraamaan poikien menoa. On se Topi kyllä aika koheltaja. Tanja antoi sille saman neuvon kun mullekin, että ohjaa loppuun asti. Pogolla tippui radan 4 viimeistä rimaa kokoajan, kun ohjaus loppui ja alkoi kiire... viimisellä hypyllä Topi sit jo kaivoi lelua taskustaan eikä ohjannut yhtään. Ihan paras kohta oli kun nämä oli mennyt rataa jo aika moneen otteeseen ja Pogo oli selvästi jo ihan poikki. Se juoksi pallo suussa maneesin nurkkaan varjoon, niinku kesällä konsanaan. Tämä meidän älypää meinasi vissiin, että kun on niin kuuma, niin varjossa on aina ennenkin tullut viileempi... pakkanen ei sitten riittänyt viilentämään tämän kuumakallen hipiää. Niin hauska :)

Sitten hiukan muuta asiaa vielä. Se Gillen tila huolestuttaa mua. Pitää varmaan soittaa uudelleen Annalle, tai sitten jollekin muulle eläinlääkärille. Gillen olo ei oo mun mielestä kohentunut yhtään. Se rapsuttaa yhä edelleen yhtä paljon (ainakin aamuisin), eikä niistä antihistamiineista siis ole ollut hyötyä. Se pilin pipi on edelleen aika pahan näköinen, eikä se voide auta siihen yhtään. Korvasta ja päästä se on saanut karvaa pois raapimalla ja siinä on pahan näköisiä rupia. Iho punottaa ja joistain kohtia on ihan kuiva. Mutta karvaa siitä ei oo enää lähtenyt sellaisia tuppoja, johtuneeko sitten siitä, että ei oo enää mitä lähtis... Eli mistään ei oo ollut mitään hyötyä, ja se on ollut sillä dieetillä nyt kaksi viikkoa. Eikö pitäisi jo näkyä jotain tuloksia? Vai olenko nyt tehnyt jonkun emämunauksen, kun en oo noudattanut niitä lääkärin ohjeita. En siis ole antanut perunaa ja kanaa, niinku Anna käski (ja sen takia en kehtaa ottaa siihen uudelleen yhteyttä). En halua antaa perunaa. Oon tehny sellasta puuroa mistä Taru puheli, jotain Oscar merkkistä se on, myydään koiratarvikeosastolla ja siihen joukkoon oon laittanu sitä koirien omaa broilerijauhelihaa ja välillä muuta kanaa. Huuhtelen sen puuroaineksen ensin, ja sitten se on uunissa 200 asteessa kaksi tuntia, että eihän siinä nyt pitäisi mitkään varastopunkit enää elää? Luita tai mitään nameja en oo antanut yhtään, mikä vaikuttaa sitten siihen vireystasoon siellä agilityssä kun en saa palkata nameilla ja siihen, että sitten syödään niitä banaaneja sun muita, kun en saa jättää luuta tekemiseksi. Ja muutenkin se poika on mun mielestä ihan naatti. Makaa vaan masentuneen näköisenä aina, eikä mikään tunnu kiinnostavan. Väsyneen oloinen se ainakin on, että en sit tiedä onko se vaikutusta siitä uudesta ruoasta, kun ei se yksi antihistamiini voi vaikuttaa koko päivää!? Ja sit siitä on tullut taas kiukkunen, mitä ei oo ollut pitkään aikaan. Eilenkin kun yritin laittaa sitä pippelirasvaa, niin jätkä kävi ihan kuumana ja meinas taas iskeä hampaat mun lihaan. Jotenkin on siis sellanen olo, että se olis kipee jostain ja sen takia kiukkunen ja väsynyt. Ku tonkin kohtauksen jälkeen se oli itsekin ihan ymmällään, että mitä äsken tapahtui!? Sit Pogo on ihan outo Gilleä kohtaan, se nuolee sitä ihan hulluna ja liehittelee (inisee, tökkii, potkii, pyytää leikkimään ja painimaan kokoajan ja tosiaan nuolee sen päätä niin, että Kilun tukka on välillä ihan litimärkä). En jaksais enää kattoo kun toinen kärsii eikä itse osaa tehdä mitään... tai sitten miettiä, että onko sillä oikeesti joku vialla, vai onko tää kaikki mun päässä!?