Tylsyys

En oo ennen tiennytkään, että syksy on näin tylsää. Ei tapahdu mitään jännää. Kameraakaan ei jaksa enää ottaa ulos koskaan, kun on vaan märkää ja tylsää. Vähän aikaa sitten oli sentään vielä keltaista ja punaista ja oranssia... nyt on vaan ruskeeta ja jokapaikassa haiseekin ihan märäntynyt :D

Joka päivä on samanlaista, herätään - mennään aamulenkille - tylsistytään - mennään iltalenkille ja nukkumaan :) Haluisin niin jonnekin metsälenkille missä noi kaks pässiä pääsis oikeen kunnolla juoksemaan. Mutta en vielä uskalla Gillen takia mennä.

Lenkeillä on sitten taas vähän jotain äksöniä. Pogoa kiinnostaa yhä edelleen vaan kivet. Se alkaa olemaan siinä jo aika taitava. En tajua miksi se jaksaa, kun ei se sillä käytöksellä kuitenkaan huomioo saa. Itse vaan kärsii kun ei pysty edes hengittämään kunnolla kun on kauhee kivilasti suussa. Ensimmäinen pitää ottaa heti kotipihasta ja sitten niitä kerätään aina sopivan hetken tullessa siitä matkalta. Sitten kotiovella niistä taas luovutaan. Välillä kiviä on ollut sen suussa jopa viisi! Makunsa kullakin.
Nyt on Gillekin taas innostunut kivistä, mitä isoveli edellä niin sitä pienempi perässä. Gille on vaan niin taukki, että se ei vaan kanna niitä kiviä, sen pitää vähän pureskellakin. Sentään se tottelee mua, kun sanon että pois suusta... oikeen sylkäsee sen.

Huomenna oltiin ajateltu, että mentäisiin käymään vähän agikentällä. Ennen kun esteet viedään sieltä pois. Ei me voida kyllä Gillen kanssa vielä mitään kunnollista tehdä, hyppyjä ja tollasia, mutta nyt onkin sitten hyvä mahdollisuus mennä tekemään niitä kontakteja ja keppejä. Jos sais vähän virtaa pois noista pojista, en tiedä mistä ne on jonkun energiapiikin saanut, ne painii keskenään ihan kokoajan.

Tänään pitäis mennä talkoisiin talviharjoittelupaikkaan kasvihuoneelle. Siellä odottaa vissiin aika isokin urakka ja paljon paljon rikkaruohoja. Mua vähän hirvittää, että miten astmani kanssa selviän siitä pölyn määrästä. Sen näkee sitten....