Tooosi hauskaa kun piti vielä hiukan vahtia Gilleä, ettei se tee mitään hurjia hyppyjä tai spurtteja - no arvatkaapas onnistuiko? Ensimmäiseksi kun päästiin kentälle, niin pojat vähän innostuu ja Gille heittää pari volttia. Oli taas beige poika vähän ruskea. Sitten siellä itse hiekkakentällä se keksi kaikki mahdolliset paikat mistä hyppiä, vaikkei rimoja ollutkaan paikallaan. Mut ei se nyt näytä mitenkään erityisen kipeä olevan, et kai se ihan kunnossa vielä on :)
Gillen kanssa oli tarkoitus hioa kontakteja ja keppejä, ja niitä sit kans tehtiin. Välillä mentiin ihan täysillä putkea ja päästeltiin ylimääräisiä höyryjä. 
Ja hitsi että oltiin hyviä :) Tai Kilu oli ainaskin. Kontakteilla Gille oli tosi hyvä ja antoi mun ottaa vaikka miten paljon etäisyyttä. Välillä piti vähän pelleillä, mutta noin yleisesti ottaen meni tosi hyvin. Ainakin tuli niitä juttuja hiottua oikeen olan takaa, kun ei muutakaan voinut tehdä. Kepeillä mentiin ensin niin, että mä huidoin edessä ja sitten seuraavalla kerralla ei pitänyt enää oikeestaan näyttää ollenkaan, että minne mennä. Kuitenkaan ihan kokonaan ilman kättä ei pujottelu onnistunut. Mutta ehkä se sitten joskus vielä senkin taidon osaa... osaahan!?
(Huom. ääni on tässäkin Pellegille videossa aika tärkee!!)
Ja olihan se Pogopoikakin siellä. Raukka jää ihan paitsioon näissä jutuissa nykyään :) Siellä se mennä kohelsi taas Topin kanssa. Topi teki Pogolle jonkun pienen radanpätkän, missä harkattiin haltuunottoja ja kontakteja. Ne rimat pysyi taas vähän vaihtelevalla menestyksellä... ja edelleen mun muistaakseni Pogo on ainut koira mitä oon itse nähnyt, että on saanut sen hajoovan renkaan palasiksi :D Ei siis niin hallittua menemistä niiltä osilta. Mutta näytti ainakin hauskaa olevan. Silti sillä näytti olevan kaikista mieluisinta se omakiva, kun juoksi tuulispäänä pallo suussa vailla huolenhäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti