Sairaslomalaiset

Gillen sairasloma on ollut kyllä ihan muuta kun rauhallista.

Sen ensimmäisen illan se olikin vähän väskä, eikä jaksanut mitään. Mutta seuraavana päivänä olisi sitten löytynyt jo hiukan virtaa. Kävelemisestä ei vaan meinannut tulla mitään. Poika juoksi aina viisi askelta ihan täysillä, ja sit piti pysähtyy taas katsomaan, että mikä siellä jalkojen välissä nyt oikeen krinnaa. Käytiin pienellä kävelyllä, mutta kun siitä ei edellämainitun asian takia meinannut tulla mitään, niin toin Gillen kotiin ja jatkoin matkaa Pogon kanssa. Oli muuten hiukan hassua olla Pogon kanssa yksin lenkillä. Gillen kanssa on ihan eri olla yksin, siinä saa olla silti kokoajan valppaana ja siinä on omat haasteensa. Mutta Pogoahan ei edes huomannut, että se oli mukana! Siellä se tyytyväisenä löntysti mun takana kivi suussaan vaan :D

Muuten se päivä meni hyvin, mutta Gille oli niin kiukkuista poikaa, että piti pitää pojat erillään. Sain vähän itsekin osakseni tätä kiukkua - ja hammasta, kun yritin pukea sille "housuja" jalkaan. Mutta onneksi se vaihe taisi mennä jo ohi.

Eilen sitten Gillellä oli jo niin paljon energiaa, ettei siinä meinannut pysyä mukana millään. Lenkillekin jo päästiin ihan kunnolla, mutta se oli kyllä ihan show. Poika vetää hihnassa kun hinaaja, saa kokoajan jotain hepulikohtauksia missä juoksee edestakaisin ja hyppii kuin jänis. Sitten taas riehutaan Pogon kanssa ja painetaan täysillä. Niin mitenkäs se olikaan, kun se lääkäri sanoi, että seuraavaan kahteen viikkoon ei saisi hyppiä ja riehua. Eikä!! Kokoajan saa olla huutamassa, että rauhoitu nyt jo!!

Sitten toi haavan nuoleminen. Ei se oo kiinnostanut niin hirveesi, mutta oon varoiksi silti pitänyt sillä niitä t-paidasta tehtyjä housuja. Äsken kun tulin kaupungista kotiin ja otin pojalta kalsarit pois, niin ensin sen piti heti alkaa sitten nuolemaan haavaa. Oli varmaan kutinutkin sen muutaman tunnin aikanakin kivasti. Yhtäkkiä huomaan kun kuuluu sellanen ihmeellinen ääni - toi idiootti oli jo repimässä niitä tikkejään irti!! Voi pöllö.