Talviturkki pooois

Tutustuttiin viikonloppuna uusiin lähimetsiin, ja yritettiin etsiä jotain hyviä lenkkipolkuja.

Lauantaina oli vähän parempi reissu, sillon tiesin melkeen kokoajan, että missä mennään. Löysin ainakin sellasen hyvän puiston, missä voi päästää pojat vapaaksi. Siellä ne juoksi kun tuulispäät taas, tappeli jostain kepistä. Tutustuttiin myös yhteen hulluun tikkaan. Gille kyllä pelkäs sitä, kun ei oikeen tiennyt mistä se ääni tuli. Sen kuuli jo kaukaa, ja itekin mietin aluksi, että mikä toi ääni voi olla? Sellanen tosi kova ja ontto hakkaamisääni kuului tasaisin väliajoin. Mitä lähemmäs meni, sitä voimakkaammin se kuului. Sitten mulle välähti, että sehän on tikka - mutta mitä se oikeen hakkaa? Ja selvishän sekin sitten, katulamppua - sitä metallista kupu -osaa!! Ei silläkään siis hyvin mennyt. Ja raukka on oikeen kunnolla päästään vialla, kun pelästyi meitä, niin vaihtoi sitten siihen viereiseen lamppuun... Niin, ja sunnuntaina se oli siellä taas!! Kiva herätys ainakin niillä lähitalon asukkailla, ei ollut meinaan mikään hiljanen ääni!

Sunnuntaina sitten lähdin toiseen suuntaan, meinasin mennä taas sinne puistoon ja jatkaa siitä sitten eteenpäin... Mutta en mä sitä löytänyt. Käännyin liian aikasin ja sitten kävelinkin ties minne. Saavuin johonkin risteykseen, ja tajusin, että olin kiertänyt melkeen ympyrää!! No, siitä sitten vaan valitsin taas vastakkaisen suunnan ja suuntasin sinne. Löysinkin sieltä sitten etsimäni polun jossa uskalsin taas päästää hullut vesipäät irti. Ja taas mentiin!! Se on välillä hiukan liian pelottavan näköistä, kun pojat painii. Ei paljoo mietitä, että jos mä nyt heitän tämän Gillen kylki edelle tohon kantoon, niin mahtaakohan sitä sattua!?

Pääsin sitten sellaseen risteyskohtaan, josta tuli joku satu mieleen. Vaihtoehtoina oli iso, aukea ja valoisa tie tai sitten pimeä, kapea ja kurainen polku. Hmm... yksin kun taas olin, niin valkkasin sen valoisan, vaikka melko varma olin, että olis pitänyt mennä sinne toiseen, koska se olis mennyt sinne minne meinasinkin mennä. Sitten kun olin 20 metrii saanut käveltyä, niin tajusin, että hitto, täähän on joku pelto. (siellä oli siis niin paljon alussa sumua, ettei nähnyt kauheen pitkälle). En jaksanut sitten enää kääntyä takasin ja jatkoin matkaa... saapahan ainakin koirat juosta niin paljon kun jaksaa. Ja Gille ainakin teki niin. Se joi sieltä pellolta jostain kuralammikoista vettä, sit mä olin heti kieltämässä sitä, kun ajattelin, että ties mitä lannotteita siinä on, saa vielä jonkun taudin. Ja samantien se poika sai hepulin. Myöhäistä oli siis, ja se JUOKSI. Yritin kuvata sitä, mutta en mä pysynyt perässä. Pogokin oikeen pysähtyi kattomaan sitä touhua ihmeissään, hullu pikkuveli!!

Sitten kun olin melkeen pellon toisessa päässä, niin taas liian myöhään tajusin, että olen umpikujassa. Neljä poispääsyä.
1. menen takaisin - ei jaksa.
2. vasemmalle - ei viitti kun sit oon jonkun takapihalla.
3. Eteenpäin, en uskalla, hämärän näköinen metsä ja iso oja edessä.
4. Oikealla... noh, siinäkin on joku oja, onkohan siinä vettä, menempä katsomaan.... ON vettä, ja paljon. Oja on ainakin 1,5 metrii leveä ja vettä tosiaan ihan piripintaan asti. Mitäs nyt?
Pogo sitten päätti mun puolesta - pulahti veteen ja ui toiselle puolelle. Gille tottakai perässä, se vaan hyppäs ja sitten molskahti puoliks sinne veteen. Siinä heitettiin siis talviturkit. ÖÖ, tarviiks mun tehdä samalla lailla vai? En mä halunnut pyytää niitä takasinkaan. Okei, käskin poikien odottamaan, otin takapakkia, vauhtia ja hyppyyyyyy... YLI MENI! Olin siis ainut ketä ei kastunut tässä ojan ylityksessä, kumma kyllä. Mutta tottakai mun piti sitten siinä ensimmäisellä askeleella astua taas kuralammikkoon ja kastella kenkäni - ihan tasoituksen vuoksi.

Sitten jatkoin taas matkaa, tällä kertaa sillä polulla mihin olisi pitänyt alunperinkin mennä. Sieltä sitten tuli vastaan Uudenlahden vanhainkoti ja tiesin taas missä sitä mennään... Lenkki siis venähti vähän kun eksyin ja oli kaikkia vaikeita esteitä edessä :)

Ja sain muuten ensimmäisen kerran kokea sitten senkin, mitä on kun joutuu kantamaan koirat ylös suihkuun :D Pojat ehkä haisi hippasen pahalle, ja Gille oli taas kaikkea muuta kuin vaalean beige. Pogo kiinni ulos ja kantamaan Gille ylös, se sitten sinne suihkuun odottamaan ja hakemaan Pogoa. Tämä jälkimmäinen ei oikeen jaksanut ymmärtää, että miksi se pitää kantaa ylös :D Mitä sitten kun se tottuu vielä siihen ja sit sitä saa kanniskella aina :D

Tulis sitten vaan jo se kesä, niin pääsis uimaan ihan mereenkin eikä tarvis pestä joka lenkin jälkeen! Tai vois edes ajaa jo sen turkin pois!!