Aksaapaksaa

Käytiin eilen Tarun kanssa kentällä pyörähtämässä ja hiukan taas aksaamassa sen Gille-viiropään kanssa.

Kentälle kun päästiin, niin sieltä metsästä oli tulossa joku mies koiransa kanssa. Otin sitten kaikki neljä koiraa sinne hallintaan, kun Taru höpötteli puhelimessa. Luulin, että se mies olis jo jatkanut matkaa pitkälle eteenpäin kun menin korjaamaan Gillen kasoja. Yhtäkkiä kuuluikin kauheeta haukkumista ja juoksin kattomaan niin siellä se mies seisoo keskellä nurmikkoa koira sylissä ja potkii mein Gilleä ihan täysillä. Saahan sitä vieraat koirat häätää pois, mutta kandeeko sitä omaa koiraa sitten ottaa syliin jos sit ne toiset koirat yrittää kattoo että kuka siellä sylissä on (ja hyppii)!? ja sit pitää mennä potkimaan toista kylkeen täysillä, ja monta kertaa!? Pikkasen kihahti. Olis vaan kävellyt siitä sit ohi, kun huomas että toiset on tullut treenaamaan, mut ei... kettuillakseen jäi siihen hengaamaan. ARG!! JA, onko pakko kävellä siitä aksakentän läpi - yleensä siellä on joku koira vapaana. (vaikka ne nyt ei välttämättä kaikki olekaan yhtä hulluja kun meidän perrot).

Noh, siitä kun toivuin, niin alettiin sit Ebban jälkeen harkkaa Kilun kanssa. Mentiin eka vaan kolmea hyppyä, jotka meni aika penkin alle. Oli vissiin jotenkin vaikee kulma Gillelle, ja se ei jaksanut keskittyä yhtään. Tarulla oli sen vinkulelu, niin sitä kiinnosti sitten vaan se. Sitten kun mä otin sen lelun, niin jo alkoi sujumaan. Vaikka poika ei olekaan varmaan mitenkään huippu, niin oon mä niin ylpee siitä :) Mentiin siis hyppyjä, putkea, muuria, A:n kontaktia, keinua ja keppejä. Gille on jo tosi nopee niissä kepeissä, nyt pitäis vaan itse osata vielä se ohjaus ja rytmi. Kun lähdettiin kotoa ja etsin sitä vinkulelua, niin Topi sanoi, että mikset voi yrittää palkata sitä sillä vetolelulla... No onnistuishan se, mutta vinkulelu on oltava. Se on oikeastaan ainoa asia millä saan kiinnitettyä Gillen huomion jos se lähtee huinimaan jonnekin. Gille kun ei ole sellainen höyrypää ja agi-intoilija kun Pogo. Ainut mikä Gilleä kiinnostaa on se lelu ja sit namit. Keinusta tuli taas yksi lemppariesteistä, sieltäkin saa namia toisesta päästä!!

Taru meni siinä sitten vielä Pogon kanssa. Poika oli melkeen irrottanut sen pöydänkin jo odotellessaan, niin kuumana se taas kävi. Pokeri on kyllä paljon rauhallisempi Tarun kanssa, mutta kyllä se nytkin oli melkoinen höyryjuna.

Nyt sit vaan jonkun pitäis alkaa kouluttamaan sitä Kilua siihen näyttelytouhuun. Jos mä tänään saisin aikaiseksi!? Turkkikin menee joka päivä vaan huonompaan kuntoon. Eilen taas yritin availla takkuja, ja sain taas tapella oikeen kunnolla. Hitto sitä apinaa kun se puree!!

Ainiin ja sit vielä yks juttu. Pogo on nyt keksinyt takapihalla se, että jos sieltä nurmikolta löytyy joku kivi, niin se on aarre. Se saattaa kantaa vaikka miten kauan jotain ihan pientäkin kiveä suussaan, eikä anna sitä pois. Sehän voi vaikka tukehtua sellaseen!? Topi koitti jo sitäkin, mitä Pogon isälle tehdään kun se ei anna jotain tavaraa pois suusta - puree nenään. Poika säpähti, mutta ei mitään. Ainoo keino millä kiven saa pois, on laittaa koko koira jäähylle vessaan :D:D