Pakko kirjoittaa kun käytiin eilen siellä uudella asunnolla. Saatiin avaimet eilen, ja pitihän sinne sitten mennä heti kattomaan. Ite en tykännytkään siitä niin paljon enää, se oli oikeestaan aika tyhmä :) mutta elän toivossa, että sillä remontilla siitä tulee hyvä.
Mutta koirat - meillä oli koko nelikko siellä mukana. Ensin kun ne pääsi sisälle, niin jokainen juoksi alakerrassa kaikki huoneet kymmeneen kertaan läpi ihan ihmeissään. Sitten kun mentiin yläkertaan, niin ne rappuset olikin melko haasteelliset.
- Soolo juoksi ihan muinanaisina heti ylös, ei edes huomannut, että siinä oli rappuset.
- Sitten Pogo perässä, jalat täristen se taisteli siihen puoleenväliin ja sitten iski paniikki - takasin alas! Mutta olin siinä takana ja autoin sitten pojan ylös asti.
- Gille tekee samalla tavalla kun Pogo - se vaan juoksee ihan täysillä siihen portaiden puoleenväliin ja sitten äkkiä käännös takaisin ja juoksee alas. Sitä se teki varmaan kahdeksan kertaa ennen kun uskalsi hiipiä ylös asti siitä puolestavälistä.
- Koko tämän ajan pikku-Ebba huutaa siellä alhaalla, että hitto en mä uskalla tulla, tulkaa nyt joku hakee mut! Sitten kun sen otti syliin, niin ei se oliskaan halunnut tulla, kun sekin oli ihan liian pelottavaa.
Miten voi yhden portaat olla noin pelottavat!? Ja eikä se, että ne olis tehnyt sen yhden kerran, muttakun sitten niissä rappusissa piti juosta kokoajan (koska mä olin alakerrassa ja Topi oli yläkerrassa), vissiin jotain jännitystä elämään haluttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti