Terhi oli siis tehnyt meillä 7 esteen radan, missä oli kaksi putkea, muuri ja loput hyppyjä. Se oli tosi kiva! Ei ollut kovin vaikee ja Gille meni sen ihan loistavasti. Sitä ennen tehtiin tosiaan se eteneminen, jossa piti jättää putken eteen palkka - niin tässäkin radassa Gille jäi hakemaan niitä nakkeja sinne... pah :) Mutta Gille oli siis hyvä, Terhi kehui sitä ja sanoi että on hyvä irtoomaan ;) Jeee. Muutenkin kuulemma poika on luonnonlahjakkuus... Sitten kun voisi vielä sanoa itsestä samaa. Ajatuskatkoksia tuli taas ja olin ihan pihalla. Motivaatio oli alusta lähtien hukassa, joten ehkä sekin vaikutti asiaan. Gille puolestaan kävi ylikierroksilla. Piti tehdä putkella persjättö (vaimikäsenytoli) ja siinä mulla aina meni hiukan pipariksi... Hyvin se silti meni. Pakko myöntää, että tässä vaiheessa toi aksaaminen on kyllä kivaa! :P (arvaa Taru ottiko koville myötää!?)
Heidi tuli sinne Nuuskun kanssa jo ajoissa ja valitteli kun siellä ei kuule mitään. Siellä oli Terhin kauhukoirat, meidän Gille ja sellanen Nemo ketä haukku kun viimistä päivää. Mä yritin taas vahvistaa sitä Gillen hiljaa-oloa sillä, että aina kun se haukkuu - en huomaa ja heti kun se on hiljaa - se saa palkan. Kyllä se siitä loppua kohden aina tajus mitä pitää tehdä - mutta aika kovaääninen se kyllä on. Muut penturyhmäläiset nauroi Gilleä, kun se oikeen keuli kun haukkus (nousi siis seisomaan takajaloille, että saa enemmän ääntä aikaiseksi).
-Katoin sitten sinne hallin toiseen päähän, missä Nuusku istui kiltisti tuijottaen Heidiä. Menin kysymään Heidiltä, että josko se haluis kouluttaa meidän idiootista yhtä rauhallisen kun Nuusku on. (ajatus taisi silti olla jopa Heidille melko mahdoton!?) :) Siinä sitten mietittiin tota agilitaamista - miten se on niin hankalaa ja kun kaikki vaan hokee, että kyllä sä opit. Mä en mielestäni oo parantunut yhtään vielä ja Heidi sanoi olevansa liian vanha jo olemaan sellanen tykki kun ne muut. Suunniteltiin sitten, että Heidi on pro kun se on 80 vee, ja menee moottorilla varustetulla rollaattorilla rataa läpi... Kuulostaa melko meilenkiintoiselta.
Lähdin sitten taas kotiin kun Pogolla alkoi harkat. Pojat kun tuli kotiin, niin Topi ei ainakaan näyttänyt kovin tyytyväiseltä. Oli kuulemma mennyt aika huonosti - tai ei ainakaan kauheen tyytyväinen ollut suoritukseen. Keskittymisvaikeuksia oli ollut taas molemmilla. Ja vissiin koulutusohjaaja oli ihan väärä - kun siltä omalta äidiltä on niin vaikee ottaa sitä palautetta vastaan :) Mutta Pogo oli jokatapauksessa ihan huippu, vaikka Topilla ei olisikaan mennyt ihan putkeen.
Tästä tulee nyt taas ihan ylipitkä tarina, mutta pakko vielä kertoo loppukevennys.
Elikkä eilen kun pojat oli ollut taas kotona keskenään työpäivän ajan - ja kun Topi meni kotiiiiiin....
Jep jep. Gille oli siellä sitten askarrellut taas. Niillä on eteisessä tollanen laatikko, missä säilytetään hihnoja ja muita nopeesti mukaan otettavia leluja ym. Siellä oli sitten ollut joku namipussi - joka on pitänyt silputa tuhanneksi palaseksi. Myös tulitikkurasia oli ollut hyvinkin mielenkiintoinen... Ja sotku jatkuu siis olohuoneen puolelle... Sohvalla oli esimerkiksi kenkä (se oli kyllä löytynyt sitten kaapista - meidän Gille kun on oppinut avaamaan liukuoven).
Tälläistä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti