Mökkeilyä ja jännittämistä

Voi hitsi sentään tämä viikonloppu on ollut jännä! Kokoajan pitänyt olla koneella tai kännykkä kourassa seuraamassa MM-karsintojen menoa. Lauantain ratojen jälkeen ja Soolon sunnuntaille pääsyn takia mieli teki lähteä tänään seuraamaan kisoja paikanpäälle. Kuitenkaan paikallaan istuminen ei ole se mun lempparijuttu just nyt, niin päätettiin jättää reissu välistä. Mutta mieli teki kovasti! Heti aamulla kun heräsin niin piti laittaa kone päälle ja alkaa seuraamaan livenä tapahtumia. Jännitti niin hemmetisti! Hienoja ratoja teki meidän Raumalaiset plus Ansku :) Tosi ylpeä voi olla niistä. Varsinkin blondeista A ja T :)  Ja sitten tietenkin niiden muutaman taitavan maksiohjaajan menoa oli melko huikea katsella. Ja onhan se jo kohtalaisen hieno homma, että medi joukkueeseen pääsi sentään kaksi vesikoiraa! Perrot ne vaan rulettaa.

En ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut mistään penkkiurheilusta, eikä ole kiinnostanut katsella mitään jalkapalloa telkkarista, mutta nyt, ihan intsinä :) Jos olisi ollut sateinen viikonloppu, niin mä olisin varmaan maannut vaan sohvalla katsomassa näitä kisoja. Nyt kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus päästä merelle voitti vielä toistaiseksi sisällä olemisen... Vielä on siis joku järki päässä? Vai? :D

Olen epätoivoisesti yrittänyt vihjailla kaikille tutuille kenellä on paatti, että me haluttais merelle, mutta kukaan ei meitä vissiin seurakseen halua. Nyt sain siskon kanssa aikataulut mätsäämään ja mentiin niiden mökille. Tehtiinkin epänormaali ratkaisu, ja otettiin matkaan mukaan vain pikkumies. Gillellä on tassussa joku haava ja se on liian kovaääninen kun on vettä lähistöllä. Pogo kohnottaa liian paljon ja sen perään olis pitänyt olla kokoajan katsomassa, kun se olis ollut sukeltamassa kaikki kivet rannasta tai jotain muuta järkevää. Koville se otti, mutta isot pojat jäi kotiin :) Toisaalta onneksi, koska Janne oli just aamulla nähnyt kyyn siinä niiden pihalla. Olisin ollut ihan hysteerinen kuitenkin.

Naga pääsi nyt ekaa kertaa paatin kyytiin ja oli IHAN paniikissa. Aluksi tärisi ja yritti hypätä pois. Kyllä se siitä sitten rauhoittui, muttei siitä sellasta laivakoiraa tulisi, mitä Pogo ja Gille on. Mökillä Nakkeli juoksi tuulispäänä ja ihan intoa piukassa yksinään pisin tonttia. Ja pääsi se meidän kanssa yhdessä uimaankin. Se on vaan niin mahtavan suloinen ja ihana pieni olento!

Ekaa kertaa saaressa!

Ilma oli mitä mahtavin, vasta poislähtiessä alkoi tuuli puhaltamaan oikeen kunnolla.

Aluksi tämä vesikoira ei tajunnut mennä uimaan lainkaan. Kyllä noi kaksi muuta olis ollut samantien vedessä kun veneestä olis pois päästetty. Aikansa juostuaan Naga vasta hokasi, että hemmetti, täällä on vettäkin! :)

Siellä se hassu saukko sitten metsästi kaisloja :) 

Oli muuten erittäin helppoa olla reissussa yhden koiran kanssa. Elämä olis ehkä vähän liiankin helppoa, jos niitä olis vaan yksi!?

Meidän pikkuiselle tuli kauhea vilu uimisen jälkeen. Saunaankaan ei voinut tulla, kun se oli niin hurjan pelottava paikka. Kaveri vaan istui mökin terassilla yksinään ja odotti että saunojat tulee pois.