Ahvenanmaan reissu vm. 2011

Ahviksen reissu koitti viimein! Sitä olinkin odotellut jo pikään, kun ei taaskaan talven kisoihin päästy mukaan. Tämä oli nyt kolmas kerta kun meidän perhe on mukana, Gillelle toinen reissu. Ja varmasti mennään taas uudelleen. Tällä kertaa seuranamme oli Ann-Marie Piiissanen, Taaru Maekkinen ja Teerhhi Haakkala. Näin heidän nimensä ainakin kuulutettiin :D Mukana myös Anni. Eli kuusi ihmistä ja kahdeksan koiraa.

Reissuun lähdettiin aikaisin perjantai aamulla - valmiina haasteotteluun Rauma vastaan Helsinki. Laivareissu meni mukavasti, hiukan se koiria stressaa kun pitää hytissä olla ja odotella. Gille oli kuullut juttua, että laivalla kuuluu käyttäytyä vähän sivistymättömästi ja yritti kokoajan astua Sooloa. Muuten normi meininki :) Perjantai illalla tehtiin mökillä hyvää ruokaa ja saunottiin. Perinteisiin kuuluu tietenkin myös talviturkin pois heittäminen. Sinne se turkki jäi taas. Siis ihmisillä! Tajusin meinaan tänään aamulla, että meidän pojilla on yhä edelleen tarviturkki päällä, se piti myös heittää tuolla! Unohtui, kun ei ollut niin kovinkaan ihana ilma. Gille on turkkinsa heittänyt kyllä jo miljoonaan ojaan, mutta ei sitä lasketa jos ei ole kyseessä oikea meri. En olisi silti uskonut meneväni itse uimaan ennen koiria :D Loppuilta saatiinkin sitten kuunnella Terhin hehkutusta ilmaveivistä :)

Ja lauantaina kisaamaan. Aamulla heti ykköset radalle kolmen startin verran. Aamulla vähän satoi, mutta onneksi loppupäivä pysyttiin kuivana. Nurmikentällä tosin oli vettä aaaaaiiiika paljon. Kiitos sille, joka on joskus keksinyt kumisaappaat!! Onhan se pitkä päivä sekä ihmisille, että koirille kun kentällä ollaan melkein 12 tuntia. Mutta hyvässä seurassa aika lentää - agilityä katsellen - mielenkiintoisia ratoja ja suorituksia varsinkin. Ja Taru päätti välissä tehdä vähän bisnestäkin leikkaamalla Anskun ja Kaisin hiukset:

Tuolla Jomalan kisoissa tuntuu olevan aina samat kisaajat - ja tänä vuonna kiinnitin huomioita rotutarjontaan. Lähtölistoja katsellessa siellä oli oikeastaan vaan shelttejä, villakoiria ja espanjanvesikoiria. Mukaan mahtui pari muuta rotua, mutta nämä kolme oli kyllä ylivoimaisia. Vesikoirien runsas lukumäärä johtunee tästä Rauma-Helsinki ottelijoiden rotuvalinnasta.

Ja tosiaan haasteottelu oli menossa - säännöistä en päässyt perille missään vaiheessa, mutta jostain syystä se voittaja sieltä silti selvisi. Tai ainakin sai omasta mielestään huippupalkinnot! Helsingin tiimi, Sanna, Kaisi, Jade ja Minna saivat huisin hienot paidat meiltä. Paidoissa komeili:

"Voittajia ovat ne, jotka kulttuurieroista huolimatta pystyvät sujuvaan työskentelyyn"

Sitten siinä komeili meidän kaikkien kuvat, minä, Ansku, Topi, Taru ja Terhi.

"Kyl mnää ny ilose kaveri sain ko se naora yksinäski, sanos Helsinkiläine ko Raumlaisen tapas"

Onnea siis Helsinkiläiset voitosta! :) Toivottavasti ei tullut sitä Traumaa niistä paidoista :D

Sitten oli vuorossa meidän palkinnot, lohdutus sellaiset. Yllättäen perustelut oli ainakin vertaansa vailla. Saimme viinasuklaata. Ja jos Helsinki-Sannan selostusta nyt muistan yhtään, niin se symboloi meitä. Viinakarkeissa on hyvää se suklaa, mutta koskaan ei toivoisi, että se paha alkoholi sieltä maistuisi. Nämä karkit siis kuvaavat meidän ratasuorituksiamme, paljon hyvää, mutta aina siellä on se joku vähemmän hyvä kohta :D

Meille ojennettiin myös Snöre-karkkeja. Niitä nauhoja siis. Niiden avulla voimme opetella linjaamaan ohjauksemme radalla paremmin, voimme siis käyttää näitä nauhoja ja piiiiiirtää se reitti, mistä meidän ja koirien kuuluisi mennä.

Raumalaisilla ei siis tuloksellisesti mennyt ihan putkeen, mutta pirun hyviä ratoja siellä silti oli. Heppu oli viettänyt liikaa aikaa Zikin kanssa samassa takakopassa, koska teki liian Zikimäisiä ratkaisuaja radalla ja menikin iiiiihan toiseen suuntaan mihin piti - ja täysillä. Eikä tainut Zikikään ihan täysin poiketa tästä omasta linjastaan. Flippi suoriutui Terhin kanssa radoita hienosti, vaikka vähän meinasi tulla isiä ikävä. Soolon suoritukset oli hyviä ja hienoa katsoa, mutta valitettavasti siellä jossain vilahti se viinakarkkiefekti kuitenkin :D Svingin uskottiin nousevan tällä reissulla kolmosiin, mutta tyttö oli päättänyt, että kakkosissa on ihan mukava olla - sai kuitenkin ansaituksi Anskulle pari lahjakorttia viikkarille. Ebba oli ihana pikkutinttara, sunnuntain viimeinen rata oli täydellinen kolmanneksi viimeiseen esteeseen asti - sieltä olisi nollavoitto tullut - harmittaa! Lahjakorttisaldo oli silti hyvä, kaikki muut sai sellaiset, paitsi Topi. Mutta Topin kohtalo olisi ollut kuitenkin se, että mä olisin tuhlannut sen - joten plusmiinusnolla.

Pitkän ja raskaan lauantaipäivän jälkeen tehtiin mökillä taas ruokaa - tortilloja (ja huom. ilman lasinsiruja!) ja saunottiin. Sitten alkoi vähitellen porukka tippua, eikä jaksanut Euroviisutkaan kiinnostaa Paradise Oskarin jälkeen. Ja sunnuntaina luvassa vielä yksi rata jokaiselle.

Kohti kotia. Luvattiin Helsinkiläisille, että jos ne pitää sunnuntain kisoissa palkintopaitojaan päällä niin heille on luvassa lisäpalkinto. Ja pitihän ne - Minna oli niin innostunut, että piti paitaa jopa laivalla! Palkinnoksi Helsinki sai suolatikkuja - ja tietenkin skaba heti pystyyn laivan tanssiravintolassa. Vähän naapuripöydästä vilkuiltiin kummastuneesti, mutta asia kai selittynee sillä, että porukassa oli mukana Raumalaisia. Asiasta tietämättömille siis selvennykseksi, että yksi Ahvenanmaanreissun perinteistä on suolatikkukisa. Se voittaa, joka pystyy laittamaan pisimmän suolatikun poikittain suuhunsa. Ja ne on mitoitettu muuten niin, että kokonaan se ei mene!! Helsinki luuli kai voittaneensa tämänkin, mutta tällä kertaa kyse olikin hauskimmasta ilmeestä. Topi napsasi Tarusta niin älyttömän hauskan kuvan, että sillä on pakko voitto herua. Ihan en kuitenkaan uskalla kuvaa tähän laittaa, taitaisi tulla tulevalta anopilta vähän noottia. Seuraava haaste kuului Helsingiltä: ohjaa koiraa jossain kisoissa suolatikku suussa, ilman ettei se mene rikki... eli on niillä Hesalaisillakin päässä vähän vikaa - ei oo pelkästään Raumalaisten vika :D

Loppuun pitää vielä kirjoittaa viesti, jonka sain kaveriltani Annalta kun oltiin kotimatkalla laivalla. Olivat keskustelleet Miian 3-vee kanssa seuraavaa:

A: "voittaako Suomi tänään kultaa?"
M: "ei"
A: "no entä Ruotsi"

M: "ei"

A: "no kuka sitten?"
M: "NO GILLE!!"