Gillen kanssa ensimmäisellä radalla meni kaikki vähän överiksi. Vai oliko se kaikilla? Jokaisella se kuitenkin ohitti esteitä aika reippaasti. Ahvenanmaan ilmasto sai sen pään sekaisin jokaisella radalla, ja se taas puri mua NIIN hemmetisti - kokoajan. Sattui ihan mukavasti välillä. Ja jokaisella radalla sanoin "voi vi**u sun kanssas". Ajattelin, että ei se ruotsalainen tuomari kuitenkaan ymmärrä mitä mä puhun... kunnes tajusin, että kyseinen kirosana on kuitenkin ruotsiksi melkein sama :D Topi sanoi, että jollain radalla se oli vaan nauranut mun manausta. Saldona perinteisesesti kaksi hyllyä ja kaksi 20.
Ei silti huono fiilis, jotenkin turhautunut vain. Semisti masentaa, kun koskaan ei saada sitä hyvää tulosta aikaiseksi. Vitonen on edelleen meidän paras tulos, niistä ekoista kisoista ikinä. Tämän viikonlopun jälkeen mietin, että mennäänkö me kokoajan vaan alamäkeä, koska ei Gille mun mielestä ole noin paljon esteitä ohitellut ennen. Ja oikein keskityin siihen käskyttämiseen!
Sain kyllä laivalla sitten palautetta Helsinki-Sannalta. Kaima oli kai saanut ruokansa joukossa jotain ylimääräisiä aineita, taikka sitten ne hesalaiset on oikeesti omituisia. Sanna sanoi, että mun ohjaus on jo niin hyvää, että parannettavaa ei tällä hetkellä paljonkaan ole. Minä siis osaan, Gille ei. Nyt pitäisi saada vielä Gille osaamaan. Ehdotti, että ottaisin nyt kaikki esteet yksi kerrallaan - aloitettaisiin opettaminen siis ihan alusta. Gille pitäisi saada ymmärtämään, että mitä niissä esteissä kuuluu tehdä. Ja että niihin voi mennä ihan yksinkin. Sanna näki ainoastaan meidän viimeisen radan sunnuntaina, ja oli kiinnittänyt huomiota yhteen suoraan ennen A:ta, että Gille on täysin hiljaa siinä, kun minä olen edellä ja se tietää mitä tehdä. Muuten se sitten huutaakin kokoajan :D Tämän siitä sitten saa kun ottaa blondin koiran, ensin harrastetaan pari vuotta ja sitten tajutaan, että oho, ei se osaakaan mitään :D Tajusin siinä sitten tätä miettiessä, että Gille ei kyllä IKINÄ suorittele esteitä itse. Pogolle jos antaa pallon, niin se kyllä juoksee putkee ja hyppii hyppyjä. Gille juoksee muuten vaan, jos este tulee tielle, niin rima alitetaan. Eli ehkä se ei tosiaankaan osaa niitä mennä ihan itse.
Läheisriippuvaisuutta on kyllä havaittavissa Gillessä muutenkin. Pysähdyttiin Nousiaisissa paluumatkalla, että koirat pääsee pissalle. Topi meni kaikkien neljän kanssa, mutta Gille ei tehnyt muutakun tuijotti autoa ja mua. Mun siis piti nousta autosta ja ottaa Gille, että se osasi tehsä asiansa. Uskomaton apina.
Radat meni siis samalla kaavalla: ohi esteiden. Yhden kerran oltiin palkinnoilla ja saatiin se yksi lahjakortti mitä tavoiteltiinkin. Nolompi homma on mennä seisomaan palkintopallille yliajalla ja 20 virhepisteellä :D Pääasia, että Gille tienasi sillä mulle sen kympin , itselleen laatikkoleikki-kipon ja Pogolle ruokaa :) Huomasin kyllä, että märkä nurmikko ja uudet nappikset aiheutti mulle jämähdyksen. En päässyt juoksemaan yhtään niin kovaa kun olisin halunnut, upposin vaan nurmikkoon. Yhden radan ohjasin jopa saappaat jalassa, kun oli sitä vettä niin hemmetisti.
Pogolla meni lauantaina radat hyvin. Siis ainakin Topille jäi hyvä fiilis. Tuloksellisesti samoilla linjoilla kuin Gillekin, hyllyjä ja kaksikymppisiä. Sunnuntaina ei hyvä fiilis. Pogolla oli ollut perjantaina taas niin rankka päivä, kun hänen poikaystävänsä Heppu oli ollut niin vaikeasti tavoiteltava. Myöskin oli tosi hankala erottaa, että kumpi on Heppu ja kumpi Svingi. Raukka kai luuli näkevänsä kahtena - mutta sitä oltiin taas niin rakastuneita. Heppu vaan on niin kiva Pogon mielestä. Ehkä se on siis syynä lauantain suht rauhallisiin ratoihin - Pogolla oli pää pilvissä ja vaaleanpunaiset lasit päässä :D Sunnuntaina oli jo poikaystävät unohtunut ja vaan vitutti :D
Videot tulee EHKÄ blogiin sitten kun joskus ne saadaan Tarulta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti