Ulkokentällä!!!

Vuoden ensimmäiset treenit ulkona. Niii-iiin huippua. Ei hevonsenpaskaa, mikäs sen parempaa! Vaikka piti pestä koirat kun pääsiin kotiin, niin ei ollut kun tassut likaiset, eikä koko koira. Aah, kesä! :)

Mun tukiopettaja Taru päätti tehdä lenkin kentälle koirien kanssa ja tulla katsomaan mun menoa. Nyt pitää sitten tulevissa kisoissa muistaa käskyttääää. Tarvii ottaa vaan yksi tälläinen muistamisjuttu, jos niitä on liikaa, niin unohdan ne kaikki. Eli siis selkeet näytöt ja ääntä peliin. Gille oli eilen ihan sika taas, ei pysynyt lähdössä, ohitti esteet, tiputti rimat... Mutta sitten kun löydettiin se yhteinen sävel, niin alkoikin sujumaan paremmin.

Tottapuhuen mua jännittää nyt jo ihan hirveesti ne pääsiäiskisat. Ensinnäkin, mun pitää mennä sinne yksin! Ei oo Topia tai Tarua mun turvana tällä kertaa. Vaikka Meeri ja Ansku sanoikin jäävänsä kannustamaan meidän menoa, niin silti!! Ja kaikenlisäksi ollaan ensimmäisiä lähtijöitä! Ihan kauheeta. Mutta nyt mulla on vielä viikko aikaa psyykata itteeni, katsotaan kuinka käy. Ei saa asettaa liikaa paineita, joten pitää ehkä myös yrittää olla ajattelematta asiaa.

Topilla ja Pogolla meno meni taas vähän holtittomaksi. Pogo se pöllöili hiukan. Taisi pojan kohokohta olla taas se, että pääsee juoksemaan nurmikentällä pallo suussa. Muut juoksi ja leikki keskenään, mutta Pogo pyöri siellä yksinään. Ei hän kavereita tarvii, kun on pallokin. Mutta kyllä se aksa niilläkin sujui. Huomasin taas vaan tuon nurmikentän huonon puolen. Auto on liian kaukana, joten Gille on kokoajan siinä huutamassa. Maneesilla sen sai sentään sinne autoon huutamaan, nyt olen liian laiska viemään sitä sinne ylös parkkikselle. Joten eipä toi keskittyminen oikeen taas pelaa, kun pitäisi seurata toisen menoa ja joku idiootti huutaa vieressä.

Ja sitten pitää hehkuttaa vielä kevättä. Tai siis Gille voisi hehkuttaa. Viikolla olen sen verran laiska, että teen vaan pitkiä hihnalenkkejä (ei tarvii siis käyttää koiria suihkussa kokoajan). Mutta nyt viikonloppuna pojat pääsi molempina päivinä metsään juoksemaan. Lauantaina mentiin ihan umpimetsään. Siellä oli vesiesteitä jokapaikassa, joten ei ihan kuivilla kengillä selvitty. Gille otti tästä kaiken irti. Se näki jonkun jorpakon, juoksi sinne ihan täysillä, seisoi keskellä lätäkköä, joi vettä, katsoi mua virnuillen ja meni kyykkyyn. Tää on joku Gillen oma juttu. Se on niin hienoa, kun saa sen mahan kastaa myös. Ja järjetön hepulikohtaus aina sen jälkeen. Juoksta viilettää joka suuntaan ihan täysillä. En varmasti oo nähnyt Kilua niin onnellisena ikinä!

Sunnuntaina sitten taas mentiin ihan polkuja pitkin. Tällä kertaa Pogo päätti ottaa huomion itselleen ja olla täysi paskapää. Heti alkumatkasta se jäi sinne jonnekin jälkeen ja eikös sillä ollut suussa kivi. Ja tyhjä katse silmissä. Tiesin siinä vaiheessa, että se on menoa nyt. Topi iltavuorossa ja mulla ei oo mitään mahiksia saada poikaa enää kiinni hihnaan. Sinne se lähti rämpimään jonnekin risujen keskelle, kun ei voi tietenkään sen kiven kanssa sitä polkua kävellä. Koiraa ei näkynyt missään, mutta kuului kyllä. Yleensä se pysyttelee siinä lähellä, että tietää missä muut menee. Jatkettiin siis Gillen kanssa matkaa ja annettiin Pogon olla idiootti. Päästiin polun päähän ja jäin odottamaan, josko herra suvaitsi tulla lähemmäs, jotta tietää mihin suuntaan ollaan jatkamassa. Eikä koiraa näy tai kuulu missään! Odoteltiin ja menin piiloon, että sillä iskisi paniikki ja se tulisi lähemmäs. Mutta ei missään vieläkään. Ja eiku takasin. Samalla hetkellä se juoksee NIIN saakelin kovaa sieltä ihan pirun kaukaa, naama ihan kurassa ja pikku paniikki päällänsä. Menin äkkiä piiloon, mutta Gille paljasti mut. Pogo pysähtyy kun seinään ja jää siihen kahden metrin päähän seisomaan. Eipä uskaltanut tulla lähemmäs :D Jostain syystä matkaa jatkettiin Gille vapaana ja Pogo hihnassa. TAAS KERRAN. Koskahan mä oppisin tämän, oli ehkä jo miljoonas kerta kun Pogo vedättää mua kuusnolla :) Nytkin se tuli sieltä tukka hulmuten takasin, kun kivi oli tippunut ja pöllö ei ollut saanut sitä enää taksin. Ehkä jossainvaiheessa oli huomannut, että joku muukin taisi olla hänen seurassaan - missähän ne on nyt? Mietin vaan, että sitten kun siltä lähtee näkö, niin miten se mahtaa nämä seikkailut sitten hoitaa? Tarkoittaako se sitä, että ei saisi enää päästää poikaa ikinä koskaan vapaaksi? Tai ainakin pitää varustaa se jollain kilikellolla ja suojalaseilla sitte :D