Kävin äsken vielä iltalenkillä uittamassa koirat. Ollut kuuma päivä! Kun oltiin kävelemässä takaisinpäin, niin meidän edellä meni joku pikku terrieri ja mies. Ne käveli hiiiljaaaa-aaaa edellä. Noiden meidän koirien kanssa on ongelma, ettei tollasten hitaimpien koirien ohi pääse (nimeltämainitsemattomasta syystä). Se ärsyttääkin lenkillä eniten, kun joku voi oikeesti madella niin hiljaa. Sit aina pysähdytään kun koira sanoo ja jatketaan vasta kun koira haluaa. En pystyisi samaan. Meidän ongelmana on myös se, että nopea lenkki saattaa venähää vähän pitkäksi kun pitää valita reitti uudelleen vastaantulevien koirien takia. Ehkä helpompaa olisi uudelleen kouluttaa Gille käyttäytymään hihnassa, mutta pääseepähän ainakin pitkille lenkeille.
No, kiehuin siellä niiden takana hetken ja odotin sopivaa ohituskohtaa. Sitten se ukkeli pysähtyy ja huutaa:
Ukkeli: - Hei, portugalin vesikoiria
Minä: - Ei kun espanjan
U: - Espanjan? Mut ne on ihan saman näköisiä
M: - No eihän ole. (selitän pari eroavaisuutta)
U: Ai okei.
Ja silti se jää odottamaan paikalleen kysyvän näköisenä.
M: En voi tulla lähemmäksi, kun nää alkaa huutaa
U: Ai onko ne laulajia vai?
M: Kai sen voi niinkin ilmaista
U: Eiku tulkaa vaan, tää mun koira on niin sokee ja kuuro ettei se välitä
Mennään lähemmäksi kun edelläolijat siirtyy sivummalle ja Gille saa taas oikeen kunnon kohtauksen. Raivoo ihan täysillä sille pikkukoiralle (kunnes saa tukkapöllyn ja on hiljaa). Pogoa ei vois vähempää kiinnostaa, sillä on suussaan merenpohjasta löytynyt aarre.
U: Ai se onkin vähän sähäkkä tapaus?
M: Joo
Ja sitten lähdettiin menee kun saatiin vihdoinkin tilaa. Mies ja koira jää tuijottamaan toisiaan meidän taakse ja se ukkeli toteaa koiralle vaan: "Se oli Gille - laulaja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti