Agipitsi, osa 1

Tänään oli se päivä kun oman seuran superkisat koittivat. Kaksi päivää ollaan painettu jo talkoissa ja nyt sitten koko päivä kentällä kisaamassa ja töissä.

Ekalla radalla meillä molemmilla meni ihan päin mäntylää. Topi ja Pogo oli ekoja lähtijöitä, joka ei selvästikään sovi parivaljakolle. Pogo tiputti lähes kaikki rimat, kontakteja ei otettu ja lopussa päätti poika vielä maistaa isännän kylkeä hiukan. Siitä tuli Topille vähän känkkäränkkä. Tulos tuli kuitenkin, 25 virhepistettä :)
Mua itseäni jännitti kaikilla radoilla taas vaikka kuinka paljon, kai se vaikutti sitten menestykseenkin. Ärsyttää suunnattomasti kontaktiesteet, Gille meni niiden jokaisen ohi. Puomin, Aan ja keinun. Mutta huomasin kyllä, etten ohjannut itse läheskään kunnolla ja syy kenties löytynee siitä. Ekalla radalla oli muutenkin jalat ihan spagettia - mutta jos jotain positiivista haetaan, niin kepit onnistui ja pikkupoika meni renkaan oikeaoppisesti vaikka huusinkin putkeen :D Hyllytettiin siis kuitenkin niiden kolmen kiellon takia.

Toisella radalla Topi ja Pogo veti alkuradan loistavasti, mutta sitten Topi oli hätähousu. Heitti Pogon putkeen, pää siellä olikin jo, sitten Topi lähti pinkomaan jo seuraavan esteen luokse ja Pogo tuli pois putkesta ja hyppäsi muurin. Ei ollenkaan Pogomaista käytöstä! Siitä hylly. Lentokeinun jälkeen loppurata taas meni hyvin. Jos Topia ketutti ensimmäisellä radalla, niin toiselle radalle se oli jo tarttunut minuun. Jälleen kerran se kompastuskivi, rengas. EN OSAA, hyppään ohi - näin meinasi Gille. Hyllytettiin sitten huvikseen vielä sekin rata kun otettiin se Aan kontakti niinkun se kuuluu tehdä. Ei sitä nyt aina voi ensimmäisellä kerralla muistaa... eikä näköjään toisellakaan.

Kolmas rata olikin hyppäri. Topi sanoi, että hyppäri on se ainut missä vois vahingossa vaikka se nolla tullakin. Ja voi hitsi, voi hitsin hitsi - se oli pojat lähellä! Topin kämmin takia rima alas. Liian nopea jaakotus ja Pogo jäi selän taakse, siitä se yksi ainut rima tippui. Vissiinkin. Huippunopealla vitosella pääsivät pojat kuitenkin kakkoseksi ja saivat hyvin ansaitun Niiskuneiti-muumimukin! Voittajan aika -4,24 ja poikien aika -12,66! Ja kerrankin kun olis jotain sellaista rataa esitettävänä, mitä tosissaan kehtaa näyttää - niin eihän sitä sitten kuvattu lainkaan. Videokoostetta ei siis luvassa tältä päivältä lainkaan. Mulla ja Gillellä ei sit edelleenkään mennyt niin loisteliaasti. Mä oikeesti lopetan kohta tämän koko touhun, ellei mun pää ala pikkuhiljaa toimimaan. TAAS kerran unohdin radan. Niin maailman helpoimman radan, ja mä en muistanut. Ehkä "mihin sit piti mennä" - lauseen ajan mä sitä mietin, ja sitten taas mentiin. Loppusuora oli ainut hyvä mitä sillä radalla oli. Muurin kanssa kämmittiin myös, jotain niin tyhmää omaa sähläystä että ARGH. Ihan hanurista. Inhoon tätä. Mut oon silti ylpee mun ykköspojista!!

Terhin kuuluisiin hyviin ideoihin kuului myös Agipitsin asut. "Hei pukeudutaan kaikki pitsiin ja sit paras asu voittaa!" Päätin jättää tämän kommentin omaan arvoonsa kunnes se sai jatkoa "niin ja sit kaikille työntekijöille se on pakollinen" :D Oli siellä kyllä sitten muutama tylsäkin joukossa, jotka oli ihan normaaleissa vaatteissa. Tässä kuitenkin meidän pitsiasut:

Zorro ja tyttö-Pogo. Toi rusetti oli vaan niin ihqu-ihana pojan päässä!!

Mustalaisennustaja ja sen koira

Ja nyt nukkumaan, että jaksaa taas painaa huomisen päivän. Huomenna ratkotaan myös seuramestaruus - sitä meidän on ainakin tämän päivän perusteella ihan turha edes uneksia.