Pinkjärvellä

Päätettiin repästä Tarun kanssa ja lähdettiin aamulenkille Pinkjärvelle. Ei kyllä ollut mitään tietoa, että minne ollaan menossa - ja hiukan eksyttiinkin matkalla. Perille kuitenkin löydettiin, ja ei muuta kuin niitä punaisia merkkejä seuraamaan. Huomattiin myös, että 5 kilometriä umpimetsässä on yllättävän pitkä matka. Ei siis muuten mitään, mutta molemmilla oli menoa sen lenkin jälkeen - ja aika kului kokoajan, eikä loppua näkynyt missään :D Tarun piti soittaa jo Tanjallekin, että ollaanhan me reitillä vielä, kun tosiaan aika alkoi uhkaavasti loppumaan.

Ihan huippukiva reitti se muuten kyllä oli, seuraavalla kerralla pitää vaan mennä ajan kanssa. Nytkin kun pysähdyttiin vähän väliä ottamaan jotain kuvia, (mitkä kyllä valotuksen takia epäonnistui suurimmalta osalta) niin aikaa menee hurjasti ihan huomaamatta. Kivaa kun koirat saa mennä ja painaa tollasessa kunnon vaihtelevassa maastossa, ja saa siinä omakin kroppa vähän tasapainoilla epätasaisella maalla. Vesiäisten kanssa ei voitu taaskaan välttyä siltä kontaktilta veteen - siellä oli Ebba ensimmäisenä ja muut perässä. Ei siis kokonaan uimassa, mutta ihan tarpeeksi jokainen kyllä kastui. Pogon piti mennä vähän jäähdyttelemään niitä kuuluisia aivojaankin, ja kaivaa joku järjetön kivi mukaan sieltä järvestä. Pitäähän sitä nyt jokin matkamuisto olla - kivi on edelleen meidän auton takakopassa :D

Alkumatkasta Gillelle iski hepuli... MÄ TUUN NY!!

Yritä nyt noisakin saada sit jotain hyviä tilannekuvia... tai edes poseerauskuvia. Mahdotonta!

Gille oli vahingossa sekunnin paikallaan.

Ne kaksi. Ebbassa ja Pogossa on hyvin paljon samaa... ja siinä ne sisarukset nyt on. Toisella on se kuuluisa kivi suussa!

Soolo tähystää

Tässä on Ebbasta ihan hyvä kuva. Se on sellanen rimpula, ettei siitä saa koskaan mitään järkeviä kuvia. Mun mielestä on ihme, koska se on niinku livenä niin mahtavan näköinen pirpana :)

Kun sitten jos vertaa vaikka tähän kuvaan :D "mä oon hiiiri"

Ja Kilu taas vauhdissa... Taustalla Soolo etsii veljensä mallin mukaan myös niitä kiviä. Soo vaan tajuaa, ettei niitä ehkä tarvii kaikkia kanniskella aina mukanaan...