Nyt menee hermot...

Eilen oli ensimmäiset talviharkat maneesilla. Ihan tyhmä paikka :) Meni hermot ihan täydellisesti noihin kahteen apinaan. Olin yksin molempien koirien kanssa, kun Topi oli taas töissä. Taru meni Pogon kanssa, niin sai sekin jotain äksöniä.

Gillen kanssa kun menin radalla, niin huomasin taas, etten kyllä panostanut sataprosentisesti, koska otti vaan päähän niin paljon. Miksei mulla voi olla sellasia koiria, ketkä osaa kiltisti odottaa omaa vuoroaan, olla hiljaa ja istua paikallaan!? Mutta ei, kun me nyt haukutaan niin että koko halli kaikuu, riehutaan hihnassa ja ollaan ihan taukkeja. En voinut pitää niitä autossakaan, koska olin liikkeellä minun pikku majavallani, eikä sinne niitä voi jättää. Ärsyttävää vaan, kun suoritus menee pilalle sen takia, että menee hermot pelkästään odottaessa.

Harkkojen jälkeen kun soitin Topille, piti vähän saada purkaa kiukkua. Otti päähän kun mulla oli roska silmässä, auto oli täynnä hevosenpaskaa ja mutaa, autossa haisee hevosenpaska, mulla on selkä kipee kun taas muljautin sen juostessani, en nähnyt täydellisiä naisia ku harkoissa meni niin pitkään, pitää kantaa koirat ylös suihkuun, kantaminen on ihan hanurista kun on selkä kipee, en jaksais TAAS pestä niitä, kaikki vaatteet ihan likaset, pää särkee siitä haukkumisen kuuntelemisesta - ja kaiken lisäksi vielä oon ihan pettynyt Gilleen kun se meni ja kiusasi Mörköä.

En edes muista mitä me siellä oikeen harkattiin. Ihan hyvin meillä kai meni, tai ei Mikko meitä ainakaan haukkunut...paljon. Gilleä se ainakin kehui :) Edelleen pitäis harjoitella sitä etenemistä ja irtoomista, niinku tähän mennessä aina ennenkin. Mitä nyt muistan siitä ensimmäiseltä radalta, niin olen ihan tyytyväinen. Aika häsläämistä se oli, kun Kilulla oli se vireystaso vähän korkeella. Toiselle radalle mä hyökkäsin ensimmäisenä, ja luulin, että sinne mennään heti. Jätin hihnan sinne katsomoon ja päästin Gillen vapaaksi - koska luulin että siitä sitten mennään samantien. Rataa muutettiinkin hiukan, ja siinä kun olin keskittynyt muurin siirtämiseen, niin Heidi meni Mörkön kanssa putkea - Gille ei siitä tykännyt vaan hyökkäsi pahaa aavistamattoman tytön kimppuun siellä putken suulla. Kilu kuulemma vähän nappasi kiinnikin, mutta selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä. Olin niin raivoissani Gillelle, koska se on tällä hetkellä niin maailman idiootein. Se jälkimmäinen rata menikin sitten vaan suunnattoman vi**tuksen vallassa. Miksei sen pojan päähän voi tulla jo jotain järkee, en jaksa enää tota murkkuikää - ja sitä kun se ei voi tajuta taikka totella yhtään mitään. Ainakaan, jos on jotain muuta huippukiinnostavaa.

Taru meni Pogon kanssa ja se oli ainakin tyytyväinen niiden suoritukseen. Ainut positiivinen asia eilisessä illassa oli se, että Pogolla tippui HYVIN VÄHÄN rimoja. Kyllä oli niilläkin vähän vauhtia ja meininkiä - eikä se Pogokaan välttämättä kovin kuuliaisella päällä ollut. Mikkokin sanoi, että Pogolla puuttui aivot tänään, mutta Gille meni ihan kunnolla. Kysyin sitten vielä selvennykseksi, että niin onko sillä Pogolla muka ne aivot joskus ollut mukana!? Kuulemma ei :D

Ja vieläkin haisee nenässä se saakelin hevosen sonta!!! Taas jäin miettimään tätä harrastustani. Oi voi kun se on niin antoisaa, siitä tulee niin hyvälle mielelle, oikeen rentouttavaa ja mieltä keventävää. Onnistumisen tunne on suunnaton! :D (nyt taas Taru miettii siellä, että kaikki ei ehkä ymmärrä tätä mun sarkasmia... :P) Mutta pliis, lahjoittakaa joku RKS:lle iso summa rahaa että saadaan joku hyvä talviharjoittelupaikka, että munkin mielenterveys säilyisi - ja harkkaaminen olisi taas kivaa!!... ilman sitä sontaa.