Agi-agi-agilityä

Mulla on niin tylsä elämä, että vaikka ei oo ihmeempää kirjoittamista, kirjoitan silti. Oltiin sunnuntaina kentällä aksaamassa. Käveltiin ensin äyhöltä kokoonpanolla 'ryhmä rämä'. Topilla ja Nannella oli pyörät, mulla ja Tarulla koirat. Mahtoi olla taas koomisen näköistä!? Piti itekin jonkun matkaa pyöräillä, ei toi jalka kestä edelleenkään lenkkeilyä :/

Kentällä oli aika paljon muutakin porukkaa, mutta saatiin silti treenattua ihan kivasti. Gillen eka rata meni hienosti, ite oon ainakin tyytyväinen. Rata oli melko helppo, jostain Tarun päästä heitetty vaan. Tai taisi siinä jotain kohtia olla, mikä ei mennyt ihan nappiin (kuten vaikka radan unohtaminen).

Mut siis ainakin se rengas, voi pojat kun saisi ton Kilun menee siitä renkaasta, eikä siitä sivusta. Aina se menee kun heittää lelun sinne, mut musta tuntuu, et sillon se keskittyy vaan siihen leluun, eikä siihen että mistä rööristä hän hyppää. Sit kun on hionut sitä tarpeeksi kauan ja monta onnistunutta kertaa, meinaa jatkaa rataa, niin ei, mä meen taas tästä sivusta. Kepit on toinen, siihen pitäisi saada nyt jotain edistystä. Gille ei selvästikään tajua koko pujottelun ideaa, se vaan seuraa mun kättä. Yritettiin mennä niin, etten mä heilu siinä vieressä, mutta ei se tajuu.

Eilen olin sitten Terhin harkoissa, Terhi oli vaan Mikko tällä kertaa. Siellä harjoiteltiin taas sitä rengasta, Gille meni ehkä kymmenen kertaa huvikseen sen renkaan läpi, mutta sitten kun piti mennä ja jatkaa rataa, niin taas sivusta. WHY!? Mikko yritti myös opettaa mulle hypylle takaaleikkaamista ja siitä sit puolenvaihtoo toiselle hypylle, kyllä se sit kai lopulta perille menikin.. ehkä. Sanna ei vaan osaa heittää palloa :) Mikko huomasi myös sellaisen seikan, että kun Gille on mun vasemmalla puolella, niin se menee paremmin. Oikeella puolella se on lähempänä, eikä ohjaudu yhtä hyvin. Aika jännä, en oo ite huomannut.

Mutta mielestäni ihan onnistuneet harkat oli muuten. Ainiin, paitsi lähdössä paikalleen jääminen!! Toi apina on alkanut siinä pelleilemään, ei pysy paikallaan sitten millään. Vaikka joskus sekin oli meidän vahvuus. Nytkin kuulemma varasti, mut mä en sitä huomannut ja jatkoin matkaa vaan... shame on me!

Pogokin pääsi mukaan, kun poika ei pääse omiin harkkoihin torstaina. Taru meni sen kanssa, ja jätkä oli ihan onneissaan. Tärisi koko odotusajan ja yritti taas purra hihnaansa poikki. Ärsyttävä! Se on nyt jo 1½ hihnaa katkaissut parin viikon sisällä... Sitten kun piti tulla takaisin, niin ei mitään kuuloa, "jos mä menen tänne aidan taakse piiloon, niin sit mun ei varmaan tarvii mennä vielä..."

Mainittakoon vielä, että Pogon mielestä kivet on nykyään kivempia kun raketit. Tänään taas yksi lenkkely-yritys, joka meni pilalle sillä että Gille hyppäsi mun jalan päälle ja piti palata nilkuttaen kotiin. Koko matkan Pogo kantoi jotain pikkukiveä suussaan, vähän aina vilkuili kaikkia raketteja mitä matkan varrella oli, mutta kivestä ei voinut luopua!