Ollakko vai eikö olla!?

Ollaan nyt joukolla funtsittu tota Gilleä. Sillä kun on hiukan tollasta isottelumeininkiä tällä hetkellä päällä, että pitäiskö poika kastroida!? Itellä on ajatukset niin sekasin tällä hetkellä, etten osaa enää ajatella selkeesti. Järkyttävä stressi! Tosi vaikee edes kirjoittaa asiasta, kun on niin monta eri seikkaa, ettei millään saa kaikkia pointteja esille. Auttakaa siis hyvät blogilukijat, jos on joku kokemus tai mielipide asiasta (tai jollain tutulla on), tai jos ootte törmännyt johonkin hyvään nettisivuun.

Gille on koko pienen ikänsä ollut isottelija. Jo pentulassa se välillä pörisi mulle kun nostin sen syliini. Nykyään ei saa leikata kynsiä, putsata korvia tai avata takkuja. Vaikka ollaan niitä harjoiteltu pienestä pitäen. Ton parturoimisen jälkeen meni hermot kun se pisti siinä operaatiossa niissä tietyissä kohtaa niin paljon vastaan. Ja se, kun se puree kun yrittää tehdä niitä jotain juttuja. Kovaa se ei pure, jos se tekee sen tahallaan - kun se huomaa että ihmisen käsi on siinä välissä, niin ei sillon käytetä voimaa. Mutta jos se käsi sinne suuhun vahingossa ja Gillen huomaamatta joutuu, niin sillon voi jo vähän sattuakin. Kuitenkaan veri ei oo koskaan lentänyt. Ja aina nämä kohtaukset on sen takia kun Kilua on provosoitu, en ikinä kuvittelisikaan, että vastavaa kohtausta tulisi muuten kun "kiusaamalla".

Pogoa se on aina isotellut. Saattaa kesken leikin, tai lenkkelyn hypätä Pogon selkään ja alkaa astumaan sitä. Ruokaillessa Gille saattaa mennä Pogon ruokakipon viereen seisomaan vaan hiljaa, elekielellä kertoo että meneppäs poika siitä muualle, tää on nyt mun ruoka. Pogo paniikissa perääntyy ja ihmettelee miksei saa syödä ruokaansa loppuun. Mä kyllä puutun tässä välissä ja komennan Gillen takaisin omalle kupilleen ja Pogo saa jatkaa rauhassa syömistään. Velliperse kun sitä ei itse osaa näköjään tehdä. Gille ei oo kovin paljoo ruoan perään, eikä se välttämättä edes ala syömään Pogon kiposta, kunhan nyt saa tyydytystä kun saa toisen perääntymään. Välillä leikin temmellyksessä jommallakummalla menee hermo ja jotain pientä ärinää on, koskaan ei sellasta tappelua että on tarvinnu pelästyä. Paitsi nyt ton yhden kerran, turkin ajamisen jälkeen. Luut on välillä sellainen juttu mistä pari ärräpäätä lentää. Näiden juttujen takia on epäreilua pitää Pogoakin varpaisillaan ja ns. pelkäämässä velipoikaa.

Se on ihan ok, jos Gille sanoo olevansa Pogon pomo, ei se mua haittaa. Eikä varmaan Pogoakaan. Mutta sitä isottelua en jaksa. En halua olla kokoajan varpaillaan odottamassa, että jos joku päivä tulee se päivä kun ne ottaa yhteen. Ei tiedä tuleeko sellaista koskaan, mutta jotenkin varuillaan sitä silti on. Pogo tuskin helpolla menee mukaan moiseen, mutta ei koskaan tiedä!? Jos johtajuudesta puhutaan, niin en kyllä mene kieltämään johtajuusohgelmaakaan mun ja Gillen välillä. Vituttaa kyllä myöntää, mutta tosiasia se on.

Se Pogo siinä siis onkin kaikista isoin juttu, miksi haluaisin leikata pojalta kulkuset, jos se olisi edes pieni mahdollisuus siihen suuntaan, että perheessä säilyisi sopu loppuun asti. Ku sitten taas eniten mua pelottaa, että koko leikkaus olisi turhaa. Mitä jos se ei muutakaan mitään!? Mitä jos kaikki onkin ihan turhaa, kiusataan pientä vaan. Ja eihän pojan luonne noin niinku muuten muutu, ajatellen esimerkiksi agilityä? Gille on todella todella ihana koira, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Se on mun vauva, ja se onkin varmaan se suurin ongelma, mistä kaikki on alkanut. En sanoisi missään nimessä, että Gille olisi agressiivinen. Kasvattajan sanojen mukaan enemmänkin dramaattinen. Meidän oma dramaqueen. Tekee asioista vähän liian isoja juttuja. Ihana ja reipas poika, sopeutuu mihin vain. Agileirilläkin poika meni ihan muina miehinä toisen ohjaajan matkaan, ja unohti siinä välissä mamman jo kokonaan :D Mutta silti nämä jotkut piirteet ottaa päähän. Pogo on yhtälailla mun lellikki ja maailman paras koira, joten enhän tietenkään halua että niiden kahden välille tulisi joskus jotain.

Ja kun en tiedä, että johtuuko tietyt ongelmat sitten niistä hormooneista vai johtajuusongelmasta!? Pitäisikö ensin menää luonnetestiin ja johtajuuskoulutukseen, vai ei? Mutta sitten aika kuluu. Kulkusten poistaminen olisi hyvä tehdä NYT, kun Gille on vielä nuori ja tapakäyttäytymistä ei ole syntynyt.

Gille merkkailee paljon, astuu Pogoa ja isottelee. Ebban, Soolon, Zikin, Murun ja monen muun tytön kanssa se on ihan gigolo. Ebba on aina ihan kiukkunenkin nykyään Kilulle, kun se ei tajua jättää Ebeä rauhaan. Niissä tapauksissa on varmaan hormoonit puhumassa? Mutta tämä muu, kynsienleikkuussa ym muussa vastaavassa tappeleminen ja muille koirille satunnaisesti hihnassa rähjääminen/vetäminen on johtajuusongelmaa?? Hihnassakin käyttäydytään hienosti sillon kun saan kontaktin Gilleen ennen kun se ite huomaa kohdetta, ja saan hämättyä seuraamaan namin avulla. Mutta jos se toinen koira sanoo jotain väärin, niin sit tämäkin sanoo.

Ja siitä johtajuuskoulutuksesta. Jos esimerkiksi Peetsalle menisin, niin koen olevani sen verran heikko ihminen, etten välttämättä kestäisi itse kolmen viikon jääkautta. Seuraavaksi ollaan sitten ite jossain hoitolassa :) Niin mä ainakin nyt ajattelen... ja sitten tulee vaikka mitä kysymysiä siitä. Onko sitten pakko olla huomioimatta myös Pogoa, vai miten me pystytään sen kanssa elämään normaalisti, mutta ollaan silti huomioimatta Gilleä? Saako käydä lenkillä, jos saa, niin miten mä ohitan ne koirat, jos en saa kiinnittää huomiota? Agilityä ei saa tehdä, mutten just nyt raaskisi millään pitää taukoa, just kun meillä on alkanut menee suht hyvin ja onnistumisia on tullut harkoissa. Jos pidetään kuukauden tauko, saadaan saletisti aloittaa kaikki alusta. Sitten tulee jo koulutuksessakin taukoa. Olisi ainakin pakko sinne asti sitten odottaa, että tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta edelleen.. kello tikittää!!

Antakaa nyt mielipidettä, saako poika pitää kulkuset, vai ei!? Äää... inhoon tälläsii ongelmia :/ Tällä hetkellä olen nyt kallistumassa siihen kastraatioon, mutta mitä jos kaikki johtuukin jostain muusta? Sekavaa tekstiä, toivottavasti joku tajusi edes jotain.