... ja tultiin taas viimeisiksi! :) Jopa Ziki oli meidän edellä listalla, vaikka sillä luki HYL/keskeytti radan :P
Oli aika hässäkkä päivä taas. Ensin neljään asti töissä, sitten kotiin ihmettelemään, että mennäkkö pelkästään harkkoihin vai harkkoihin ja epiksiin? Kaikin keinoin yritettiin Topin kanssa keplotella, ettei olisi tarvinnut lähtee Laitilaan, mutta sinneppä jouduttiin silti :D
Ensin siis viideksi harkkoihin jossa vedin kolme rataa Gillen kanssa peräkkäin. Se meni aika häsläämiseksi kun tiesin taas, että on kiire. Gille kävi vähän ennen rakastumassa Muruun, ja Topi epäilikin, että ei se mun kanssa tee yhtään mitään kun on sellanen häiriötekijä. Mutta mukana se pysyi, vaikka kävikin aina tauoilla moikkaamassa kaveria. Ja tekemässä vähän jotain muutakin...
Harjoiteltiin harkoissa putken takaaleikkaamista, mikä ei siis onnistu! Ei se apina vaan mene sinne putkeen jos mun pitää itse jarruttaa. En tietty osaa sitä itekään kunnolla, mutta kuitenkin. Yhden kerran Gille juoksi jo putkeen, mutta sitten jarrutti putken sisällä kun mäkin jarrutin, ja koko putki liikahti muutaman metrin :D Sit mentiin hyppyjä missä oli sitä sylkkäriä ja... sitä toista :D Gille ei osaa kääntyä kun toiseen suuntaa oikein. Topi koitti sitä sit vielä jälkeenpäin, niin se kääntyy toiseen suuntaan 180 astetta ympäri - aina. Sitä pitää siis harjoitella.. sitäkin.
Tämän jälkeen oli sellanen olo, että en todellakaan mene epiksiin! Tuli häslättyä niin paljon ja olin ihan pallo hukassa. Sinneppä kuitenkin nokkamme suuntasimme. Gille huusi ja itki autossa koko matkan Raumalta Laitilaan, joten oletan, että sekään ei siis halunnut lähteä sinne :D
Epiksissä näin mölliradan... EN MENE. Iski oikeesti paniikki ja meinasin karata. Ihan tosi, jos terhi ja Taru sanoi, että rata on vaikee, niin se sitten on oikeesti vaikee mulle! Olin ihan satavarma, että en mene sitä, meinasin jo pakottaa Topin menemään, tai sitten meinasin mennä vaihtamaan Gillen Pogoksi. Hiton Tanja kun teit vaikeen mölliradan! :D:D Aiheuttaa nyt viattomille ihmisille rytmihäiriöitä... No, se mun kamala ja pelottava anoppi sitten pakotti mut rataantutustumaan, jossa olin ihan pihalla ja raavin päätäni kun en tajuuuuuuu. Ja lopulta löysin itseni sieltä radalta sitten Gillenkin kanssa... saakeli sentään.
Gille meni tällä kertaa jopa yhden esteen, ja sitten se lähti huinimaan sinne jonnekin metsään. Tuli onneksi takaisin, ja rata pääsi etenemään. Ei siis todellakaan ollut hyvä rata. Mulla kun oli sellanen asenne jo valmiiksi, että voi-paska-sentään-mä-en-haluu, niin en sitten ohjannutkaan mitenkään. Alku meni ihan päin seiniä, kun Gille ei mennyt sinne minne piti, lähti tutkimaan paikkoja ja mä unohdin kokoajan, että minne piti mennä. Ja joo, sori Terhi, mä en juossut sen takia kun en tiennyt minne juosta. Sekin on tyhmää, kun Gille menee putkeen, niin sitten jään vaan jumittamaan siihen ja katsomaan, että menikö se sinne varmasti, sitten se tulee jo ulos sieltä ja mun pitäis olla jo ties missä... sit iskee taas kiire :) Puomilla menin varmistamaan sen, että Gille varmasti ottaa kontaktin ja meinasin sen takia mennä sekaisin sitten jatkosta. Mutta kontaktin otti - A:lla ja puomilla! Jee. Keskellä rataa meinasi mennä hermo, hyvä etten alkanut parkumaan. Huusin mun kannustusjoukoille, että joko saan tulla pois!? En saanut lupaa, joten jatkettiin. Loppurata menikin sitten mun mielestä tosi hyvin.
Eli ihan ok fiilikset, Gillen suhteen - oma asenne on paska. Ärsyttää niin pirusti kun jännitän ihan hulluna. Hitto juokse siinä sitten kun polvetkin tärisee niin, ettei kävelemään pääse. Ja muista rataa kun se on pelkkää black-outtia koko hetki. Enkä mä mun mielestä noissa epiksissä niinkään jännitä sitä, että muut kattoo ja mitä ne ajattelee... siinä nyt vaan on joku juttu, miksi se on vaan niin tyhmää. Mut pitäisi ehkä hypnotisoida, etten jännittäisi :)
Mut en mä edelleenkään tykkää kisoista. Joku kaunis päivä mä vielä oikeesti saan jonkun kohtauksen ;) Harkoissa on ihan jees mennä Gillen kanssa, meillä on vielä paaljon paaljon opittavaa.
Ainiin ja Pogo. Meinasin taas unohtaa sen apinan kokonaan. Topi meni sen kanssa vaan ykkösradan. Silläkään ei ollut oikeen fiilistä mennä. Ja jos ei oo fiilistä, niin ei se mee hyvin. Alussa tippus yksi rima, niin sen jälkeen Topilla ei ollut enää mitään väliä. Otti A:n kontaktin uudelleen, kun Pogo ei pysähtynyt siihen. Topikin vissiin unohti vähän rataa, kun kirosana kuului kun meinasin mennä väärälle hypylle :D Se oli taas vaan perus Topi-Pogo menoa, vauhtia, vaarallisia tilanteita ja häsläystä :) Mutta positiivinen juttu taas - kepeillemeno oli loistava.
Eipäs kai muuta... kommentoida saa :D
Täällä sun hurja ANOPPI mikä ei suostu olemaan anoppi mutkun silloin kun täytyy olla hirmun hurja=D ton sun kirjoituksen vois laitta agility aloittajien oppikirjaan tuntemuksista ennen kisa tilannetta=) homma helpottaa onnek oman ja koiran luottamisen myötä. Tarttis varma käydä ensiapu koulutuksessa jos kuitenkin joskus viel joutuu tositoimiin, heh heh.
VastaaPoista