Menoa ja meininkiä

Tänään on ollut aikamoinen päivä. Ensin aamulla kauheella kiireellä ulkoiluttamaan koirat - jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan appiukon kanssa Saloon ostamaan mulle uusi auto. Sinne lähti mun pikkuinen ja niin söpö Majavani kohti uusia tuulia, ja tilalle jäi vähän isompi koirankuljetusauto :). Perhe sen kun jatkaa kasvamistaan, niin pakko oli vaihtaa vähän isompaan, ei oikeen toi picanto enää vastannut käyttöodotuksia. Toivottavasti nyt tämä uusi nelirenkainen perheenjäsen vastaa odotuksia.

Sitten kotiin ja soitin takaisin sinne äyhölle, että lähtiskö ne appivanhemmat vielä lenkille mun kanssa. Ja eipä muutakun metsään kera kuuden koiran. Pogolla on ollut varpaassa joku pipi, mikä ei parane millään, kun se aina aukee uudelleen. Siitä alkoi eka tulla verta. Sitten tämä kivimonsteri äkkäsi ne kivet. Jäätävän kokoinen kivi suuhun ja loimentamaan sinne polun ulkopuolelle, sinne missä (puoli)sokean koiran on mahdollisimman hankala kulkea. Yhtäkkiä kuuluu kauhee mätkähdys, kun jätkä tipahtaa pari metriä sellaiseen vallihaudan näköiseen monttuun, keskelle kalliota. Ei kai sellaista ammottavaa reikää maassa voinut nähdä! Sinne tippui kivi ja kauhee vekki leukaan (kotona kun tutkin sitä, niin oli kyllä melko iso haava, varmaan mennyt naama edellä siihen vastakkaiseen kallioon). Ja taas lentää veri. Pogo-raukka, kun se on niin reppana. Sen jälkeen mentiinkin vähän enemmän varovaisemmin ja ihan sitä polkua pitkin... Kotiin kun päästiin ja suihkun jälkeen menin koirien jälkeen alas, niin sain alkaa siivoomaan paikkoja, kun se leukavekki ei lopettanutkaan vuotamista. Pisteenä iin päälle Naga vielä oksensi ruohoa sohvalle. Nyt tarvittaisiin vielä yksi päivä tähän viikonloppuun, eihän vielä huomenna ole maanantai, eihän??

Meidän pikkuinen potilas - laastari leuassa :)

Huomenna onkin sitten viimeiset harkat Gillen kanssa meneesilla. Superia keväässä on, että pääsee kohta ulkokentälle!! Viime maanantaisista harkoista en viitsinyt paljon kirjoitella, kun ne oli niin paskat. Tanjan idea oli, että koko rata pitäisi ohjata olemalle sellaisessa neliössä sisällä... Eihän sellainen onnistu Gillen kanssa mitenkäänpäin. Se meni niin päin h-vettiä, että mua vitutti vielä torstainakin. Toivottavasti nämä viimeiset harkat olisi nyt sitten yhtä kivat kun normaalisti, niin ei jää paha maku suuhun :)

PS. Kai huomasitte, että aikaisemmassa postauksessa "meidän pojat", oli myös jokaisella koiralla oma osionsa...