Aatto

Huh huh, olipa siinä kerrassaan erilainen jouluaatto. Meinasi mennä pakka vallan sekaisin.

Aamu lähti käyntiin ihanan rauhallisesti, vähän riisipuuroa ja joulupukin kuumalinjaa. Sitten lähdettiin metsälenkille koirien kanssa ja seuraavaksi määränpäänä oli lähteä hautausmaalle käymään ja siitä äyhölle. Mutta suunnitelmat menikin uusiksi, kun Pogolle tuli joku mystinen kipukohtaus. Se oli ihan selvästi koko aamun jännittänyt joulua. Pogo ja Soolo tietää tasan tarkkaan, mitä joulu tarkoittaa. Poika oli kulkenut meidän perässä ja hakenut huomiota koko aamupäivän, mutta nyt se seurasi mua yläkertaan ja huomasin, että koko koirahan tärisee. Tärisee, läähättää ja koko kroppa ihan kivikova. Kaikki lihakset ihan jännittyneinä, maha ihan pinkee. Siitähän sitten lähti vilkas mielikuvitus taas valloilleen...
Ja kun poika ei rauhottunut, niin soitin päivystävälle eläinlääkärille Poriin. Ei sieltä paljon apua herunut, piti yrittää oksennuttaa (ei onnistunut) ja sitten odotella puoli tuntia. Siinä välissä Pogo jo hiukan rauhoittui, mutta kohtaus laukesi uudelleen kun Pogo yritti hypätä sängylle. Joku kramppi kai iski mahaan, paniikinomaisesti koira kiljui ja meni takaisin maahan makaamaan. Saatiin aika lääkäriin kello kuusi illalla! Siinä sitten istuin pojan kanssa lattialla hetken ja tilanne rauhottui taas. Topi alkoi pakkaamaan tavaroita autoon ja Pogo koki yhtäkkiä ihmeparannuksen. Kohtaus oli ohi yhtä nopeasti mitä se oli tullutkin. En käsitä. Sitten jo venyteltiin täysillä, eikä autoon hyppääminenkään tuottanut tuskaa. Mentiin äyhölle ja lähes pari tuntia mietittiin, että mitä nyt tehdään? Päädyttiin siihen, että turha kai terveen koiran kanssa on mennä päivystykseen!? Ja siitä sitten ilta meni ihan hyvin ja Pogo oli ihan normaali. Tänään aamulla ei tietoakaan enää eilisen tuskista. Ainut mitä keksin, että syynä voi olla, on joulustressi. Voiko koira jännittää ja stressata oikeesti noin paljon? Ja kun Pogo reagoi aina kaikkeen mahallaan. Jouduttiin olemaan kaikkien koirien (plus minä) kanssa eri huoneessa, kun joulupukki kävi. Siinä olis voinut käydä niin, että joko Pogo olis saanut sydärin, tai pukki olis ollut entinen kun kuusi vesikoiraa olis hyökännyt :)

Kotona sitten Pogo pääsi tekemään sitä joulun lempipuuhaa: repimään papereita. Vähät se välittää lahjoista, paperi on se tärkein :)


Että sellainen oli Nagan ensimmäinen joulu. Toivon mukaan ensi vuonna olisi vähän vähemmän jännitystä. Naga tuskin edes huomasi tätä draamaa, pääasia oli taas velipoika Zip ja yhteiset leikit. Plus tietty lahjat, joista paljastui herkkuja! <3