Onpas tylsää kun ei ikinä ole mitään oikeeta kirjoitettavaa. Pitää siis taas kerran kirjoittaa ihan normi-kuulumisia vaan. Yritän nyt sitten vääntää arjesta jotain hauskaa tarinaa.
Käydään joka päivä koirien kanssa metsälenkillä, oi että mä tykkään sen takia tästä vuodenajasta, kun voi mennä metsään. Ei tarvii pelätä käärmeitä, eikä hirvikärpäsiä. Jos kuraa olis hiukan vähemmän, niin hyvä olis. Ja valoa tietty kans, olen taas sen verran"hyvässä" asemassa, että pystyn menemään lenkille aamulla jolloin vielä sinne metsään uskaltaa vielä mennä. Mutta asian kääntöpuolena onkin se, että metsä on ainut paikka minne voin mennä, kun muualla menee niin hirveesti rahaa, jota ei ole. Puolensa ja puolensa.
Pogosta en nyt oikeen saa väännettyä mitään hauskaa juttua, kun sen päivät menee aina samalla kaavalla. Se on aina ihan pöllö, eli kokoajan hauska :) Ensin se alkaa noin kello 7 aikaan herättämään mua, joskus voi joutua piippaamaan siinä sängyn vieressä pari tuntia ennen kun tottelen. Sitten mennään sinne metsälenkille, joista jokaisella pitää ainakin yksi kivi löytää ja kantaa kotipihaan. Välillä voi vähän rökittää Gilleä. Sitten kotiin, syö, jumppaa ja laiskotellaan. Pallo on edelleen kova juttu, mutta hemmetti kun kaikki pallot on saman värisiä kun lattia, niin ne tuppaa menemään hukkaan, vaikka on ihan nenän edessä. Välillä käy Pogoa niin sääliksi, kun ei se löydä sitä palloa siitä sentin päästä, haistaa kyllä, että tässä se on, mutta missä!? Pimeellä ulkona on paljon mörköjä. Ja kotonakin yksi mörkö löytyy, nimittäin Naga. Pogo selvästi yritti alussa sanoa pikkupojalle, että painu hiiteen, mutta kun ei auttoriteetti riitä, niin nyt antaa pikkuisen sitten vetää kuusnolla. Välillä tuntuu, että Pogo on ihan onnellinen siitä, että sokeutuu ja voi sen varjolla ihan huoletta viettää oloneuvos aikaa kotona... koti on Pogon mielestä ykkösjuttu. Kakkospaikalla on tasoissa Vaarin kanssa pihalla oleminen ja agilitykentällä pallon kanssa juokseminen.
Gille on ihan omituinen taas. Olen sen mahataudin jälkeen seurannut sitä, että onkohan kaikki nyt ihan kunnossa. Poika parantui ja muuttui ihan normaaliksi Gilleksi, mutta joku siinä vielä mättää. Ihan kun se olisi masentunut. Ensin ajattelin, että sitä kutittaa taas niin paljon, mutta en usko, että se sitäkään välttämättä on. Kutiamistilanne on kuitenkin jo paljon parempi. Jokatapauksessa poika käyttäytyy erittäin epänormaalisti. Kaikki sanoo, että se johtuu Nagasta. Onko Gillellä muka oikeesti niin pitkät piuhat, että se masentuu vasta kun pikkuinen on ollut meillä jo monta viikkoa? Yksi ilta sain nähdä Gillen elämässä pienen valonpilkahduksen. Se oli ihan superhauska tilanne. Katsoin telkkaria ja koirat nukkuu lattialla. Gille näki selvästi jotain unta, kun koko kroppa nyki. Yhtäkkiä se heräsi, jumitti hetken paikallaan, katsoa mua ja suorastaan juoksi mun viereen. Sitten alkoi armoton pussaaminen ja hännänheilutus. Sitten Gille näki Pogon, sama juttu sille. Sen jälkeen paineltiin menemään lelu suussa ja häntä edelleen viuhuten... kunnes into laski taas. Mutta se oli kerrassaan ihana ele. Näki varmaan jotain painajaista, ja oli maailman onnellisin kun mä ja Pogo oltiinkin siinä. Ihana poika.
Naga Nappula on sensijaan ihan mahdoton. Sen takia varmaan isot koirat on jokseenkin flegun oloisia, kun toi yks ikiliikkuja ei ole ikinä paikallaan. Mulla olis siitä muutama videokin, mutta ne pitäisi jaksaa vielä muokata. Mahdoton on vaan oikea sana kuvailemaan tätä tapausta. Se voi aamulenkin jälkeen olla edelleen täynnä virtaa, ihan ku se lenkeillä keräisi energiaa, eikä kuluttaisi. Sohva on ihan ykkösjuttu, mikä saa mut raivon partaalle. Sinne hypätään, riehutaan, kaivetaan, heitellään tyynyjä lattialle, kaivetaan, hypätään alas, otetaan lelu mukaan ja hypätään uudestaan, kaivetaan... Ja sana "ALAS" ei ole oikeen mennyt jakeluun. Kun se on vaan niin hauskaaaaaaa siellä sohvalla. Koulutus on vähän vielä kesken tällä saralla, kun pikkupoika nyt vaan on vähän liian energinen. Ei sen perässä pysy! Ja toinen hauska, mutta rasittava juttu on ulos pyytäminen. Meillä ei enää tule paljonkaan pissoja sisälle sen takia, että poika on tajunnut, että jos istuu ulko-oven edessä ja tuijottaa sitä merkittävästi, niin se saattaa aueta. Ihan törkee hyvä, että osaa ton. Mutta arvaatkaapas vaan, istuuko se siinä sitten kokoajan!? Ulkona kun on kiva käydä myös vähän syömässä chilejä ja riehumassa kukkapenkissä. Ota siitä sitten selvää, että millon sillä on oikeesti hätä. Sitten jos sille sanoo "olit just minuutti sitten ulkona, en päästä" niin se pissaa sisälle. :D Useimmiten sillä kyllä on hätä, mutta silti... mahdoton tapaus. Tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, pikku-ukolla kun on niin paljon kaikkia hassuja juttuja... Mutta tämä saakoon riittää nyt.
Ainiin, käytiin ensimmäisillä rokotuksilla, veljeket N ja Z oli yhdessä lääkärissä ja molemmat pojat oli priimakunnossa ja mallikelpoisia kansalaisia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti