Kaikennäköistä

Törmäsin äsken noihin bloggerin omiin tilastoihin, mitä näkee omasta blogistaan. En tiedä olisinko halunnut nähdä ne, koska tuli taas sellainen olo, että voisin haluta tämän blogin salasanan taakse, enkä kaikkien nähtäville. Muun muassa mun blogi on löytynyt googlesta sanalla "punapersepaviaani" :D Lohduttavaa toki on, että Sooloebban blogista vierailuja on ollut 2653 ja esimerkiksi Heppu käynyt katsomassa 551 kertaa, mutta jopa 41 Japanilaista on eksynyt tänne. Terkut vaan sinne! :) Ehkä siis voisi miettiä mitä kirjoittaa, ainakin noihin otsikoihin. Mutta kai joku on ilahtunutkin erilaisesta tyylistä, kun on googlettanut kahvakuulajumppaa ja löytänyt täältä Gillen version siitä lajista :)

Nagan kanssa oleilu menee edelleen mallikkaasti... uhkaavasti vaan siitäKIN on tulossa vähän vapaan kasvatuksen lapsi, niinkun Gillestäkin. Miten voikaan olla työttömän elämä näin kiireistä, ettei ehdi yhtä koiranpentua opettamaan? No, osaa se jo istua :)

Tänäänkin oli vaan niin hektinen päivä, kun Gille on jo toista päivää kipeenä. Siis se on tosi kipeä. Joku mahataudin tapainen sillä kai on ja nyt pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, ettei se tartu Nagaan. Gille oli lauantai illalla jo aika vaisu, sunnuntaina ei suostunut syömään ruokaa ollenkaan, mistä alkoi jo hälytyskellot soimaan. Gille ei KOSKAAN kieltäydy ruoasta! Nyt se vaan makaa sohvalla peiton alla ihan veto pois. Raukka on ihan reppana. Tämä on toinen päivä kun sillä on tollanen huono olo, maha sekaisin ja ruoka ei maistu. Kävin lääkärissä sen kanssa varmuuden vuoksi, kun mittasin sille lämpöä 39,5 astetta. Verikokeessa kuitenkin kaikki oli hyvin ja meikäläisen lompakko tuntuu taas mukavan kevyelle. Edelleen se tossa makaa raatona, eikä jaksa tehdä mitään muuta. Näiden säätöjen takia siis mennyt tänäänkin huomio muualle kuin Nagan koulutukseen.

Ehkä menenkin nyt parantamaan tapojani ja muistuttamaan Nagalle, mitä tarkoittaa odota. Nappula on niin yli-innokas eikä sillä oiken ole malttia. Vara-akkujakin sillä tuntuu olevan, kun eilen oltiin metsässä ja poika sai reihua Zipin kanssa siellä täysillä, sitten se tuli kotiin ja joutui suihkuun, sen jälkeen riehuttiin jonka jälkeen aloitettiin leikkimään leluilla. Nukkuminen, tietääköhän veijari lainkaan mitä se on!?

Pokeripoika on jäänyt jälleen kerran vähemmälle huomiolle kun Nagan ja Gillen ympärillä on enemmän äksöniä. Kävin sitten pojan kanssa tänään ihan kahdestaan lenkillä ja oli kyllä mukavaa. Oli siis niin huippua mennä vaan yhden koiran kanssa - ja kaikki ohitukset onnistui mallikkaasti. Toiset koirat sen kun huutaa ja raivoo vieressä, niin meidän mallikansalainen kävelee viilipyttynä ohi. Ollaan me sentään sen ekan koiran kanssa tehty jotain oikein. Pogo on vaan niin ihana <3