Mahtaakohan tämä blogi nyt vähän junnata paikoillaan? Välillä tulee kuvia, sitten taas päivitystä maanantain harkoista, sitten taas kuvia ja niin edelleen.
Mutta ei niistä tavallisista tapahtumista vaan jaksa kirjoitella. Lunta on tullut niin paljon, että koirilla on metsälenkillä täysi työ päästä eteenpäin, mahtavaa lihaskuntoliikuntaa! :) Odottelen sitä päivää innolla, kun päästään (lue: ehditään) jäälle lenkkeilemään. Pakkasten takia on välillä lenkkeilykin jäänyt vähemmälle, mistä kärsin suunnattomia omantunnontuskia. Koirien tassut vaan jäätyy ikävästi. Olenkin vakavissani harkinnut tossujen ostamista, varsinkin sille beigelle draamakuninkaalle. Mutta kun sitäkään ei vaan saa aikaiseksi.
Harkoista kirjoittaminen on sitten vaan pakollista, kun se on ainut erikoinen tapahtuma mitä meidän perheessä on. Siinäkin on aina oma jännityksensä, että pääseekö vaiko eikö pääse. Pakkasta vaiko ei pakkasta. No, eilen päästiin. En vaan tiedä, mistä sitä motivaatiota oikein löytyisi. Harkataan NIIN tuhottoman vähän tällä hetkellä, että tuntuu vaan siltä, että mennään takapakkia pahasti. Topilla ei ole motivaatioita harkkaamiseen tällä hetkellä paljon, kun se pelkää, että Pogo vielä loukkaa itsensä kentällä. (edelliskerralla se tosiaan juoksi sitä pussin reunaa päin täysillä) Pitäisi vaan päästä enemmän harkkaamaan, mutta kun ei jaksa. Edelleen sitä kesää odotellessa... Harkoissa oli kuitenkin ihan kivaa, oli hyvä rata, jonka Gille taas osasi mallikkaasti. Sen ohjaaja vois käydä jossain päivittämässä tiedostojaan. Sain myös haukkuja kontakteista The Kontaktipoliisilta, mutta ei niistä haukuista mitään hyötyä ole, kun en kuitenkaan teen sen eteen mitään... Gille osaa kontaktit, minä en :D Pogon menemisestä voi sanoa sen verran, että sillä oli taas hauskaa. Taru sitä meinasi, että Pogo näkee edelleenkin paljon paremmin mitä me luullaan, koska jos hypystä on rima alhaalla, niin ei Pogo edes yritä hypätä sitä, kyllä se näkee, ettei siinä mitään ole. Mutta eipä ottanut Taru sitä huomioon, että ehkä Pogo MUISTAA mistä se rima viime kierroksella tippui!! :)
Kohta onkin taas typerä uudenvuodenvaihde. Typerän siitä tekee ne raketit. Viime vuonna vannoin, että nyt seuraavaksi kyllä ostan Pogolle jotain dappia, tai jotain, mutta enpäs ole ainakaan vielä sellasta käynyt hakemassa. Raukkaparka on vaan niin paniikissa kun idiootit ihmiset paukuttelee raketteja pihalla.
Huomenna voiskin kirjoitella vaikka vähän muistelmia vuodelta 2010... :)
Meillä ex-koiramme snautseri Ellu oli neuroottinen noitten kaikenmaailman paukkujen kanssa (ja monen muun asian kanssa), monemoiset konstit kokeiltiin. Kaikista parhaimmaksi "ropiksi" totesin apteekista ostetut valeriaana-tabletit. Merkkiä en enää muista, mutta ehkäpä apteekkarit osais opastaa. Apteekin lisäksi jonkinlaisia valeriana tabuja löytyy luontaistuotekaupasta...
VastaaPoistaVaikka valeriaanaa käytetään ihmisillä unihäiriöihin, ei meillä Ellu ollut yhtään flegu tai muutenkaan unelias tablettien kanssa. Jännittyneisyys katosi vaan mukavasti. Annostelu piti löytää ihan kokeilemalla.