Harkat

Mä en päässyt vieläkään oman koiran kanssa aksaamaan, joten keksin sitten suunnitelman B. Normaalit ihmiset olis vaan kotona, eikä edes ajattelisi, että vois sitä mennä aksaamaan. Mä en olekaan normaali. En lähelläkään sitä. Mä menin hakemaan Ebban ja sitä sitten aksattiin Pikku-Gillen kanssa :) Pikku-Gille on vaan sellainen laatuyksilö, että Nannekaan ei olis millään suostunut antamaan sitä mun mukaan, Soolo olis pitänyt ennemmin ottaa :)

Hauskaahan se oli mennä sen natiaisen kanssa. Olin kyllä rataantutustumisessa vähän pihalla, kun en oo koskaan ennen mennyt Ebban kanssa. En siis tiennyt yhtään miten se liikkuu ja miten pitää ohjata. Mutta hyvinhän se meni. Alkujännityksen jälkeen Ebbakin oikeen syttyi ja alkoi painamaan täysillä. Pikkuinen tajusi, että voihan tämänkin tumpelon kanssa aksata, vaikka se onkin vähän omituinen. Keinun kanssa vähän jännitti, kun tiesin että se on Ebballe hiukan pelottava juttu. Jäin siihen viereen seisomaan ja odottamaan että otetaan kontakti ja tyttönen hyppäsi siitä pois ennen vapautuskäskyä. Mikko käski vedättämään pidemmälle, mutta en ollut kuitenkaan varma saako niin tehdä. Tein kuitenkin ja osasihan se pikkuelukka ne kontaktit niin superhienosti :) Kivaa oli!

Jätin Gillen sinne kompostiinsa (kompostiverkoista tehty häkki) huutamaan ja menin ihan radalle kuuntelemaan ja katsomaan Pogon ja Topin menoa, että osaisin kirjoittaa tänne paremmin, mutta ei silti keksi mitä kirjoittaisi. Kontaktit Pogo osasi ainakin ihan huippuhyvin. Mikkokin sanoi, että huomaa että on kontaktitreenistä ollut hyötyä. Näin sitten kisoissakin, kiitos. Rimatkin pysyi hyvin. Muutama taas tippui, mutta ne oli enemmänkin Topin ohjausvirheitä kuin Pogon mokia. Vauhti pysähtyi niin ei Pogo ehtinyt enää korjaamaan. Yhdellä vaikealla keppikulmalla ne vähän meni väärään väliin kokoajan, muuta muuten oikein hienoa menoa.