...Ei sillä, että vähättelisin oman seuran koulutusohjaajia, mutta ne tuntee mut jo liian hyvin. Tänään oltiin tosiaan me koulutusohjaajat (joihin en oikeen vieläkään tunne kuuluvani) koulutuksessa, tai pikemminkin rääkissä. Juha Orenius tuli meitä rääkkäämään - ja kivaahan se oli. Pelkäsin ihan hulluna aluksi, onhan se vähän pelottava setä. Mutta se metodi kyllä toimii mulla, ei pääse selittämään koottuja selityksiä vaan se vaan pitää tehdä oikein. Ja kommenteille on pakko hymyillä ja tehdä aina vaan uudelleen, ettei ala itkemään :D
Mun ongelma agilityssähän on se, että olen liian flegmaattinen, varmistelen liikaa ja jään ihailemaan Gillen menoa (siis ainakin nämä kolme). Juha jos joku osaisi sen asian korjata, ja kova oli yritys. Olis vielä ihan kiva kun siitä jäis jotain päähänkin. Ikinä en oo joutunut missään treeneissä juoksemaan noin paljon. Kenttä oli vielä ihan kuravelliä kun olin viimeisenä vuorossa. Tuntui kuin olisi juossut paikallaan perunapellolla vaikka yritti pinkoa täysillä. Lopussa yleisö nauroi kippurassa mua, kun ei vaan jalat enää kulkenut. Yhdessä vaiheessa silmissäkin sumeni kokonaan, yritä siinä sitten ohjata oikeelle esteelle. Oliskohan tässä joku kunnon kohotus paikallaan!? Ei riitä enää kaksi reipasta lenkkiä päivässä, pitäis kai tehdä jotain tehokkaampaa.
Tosiaan sai juosta. Ja juoksinkin. Mutta muutamassa kohtaa sain myös ohjauskuvioita hinkata uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kun ei vaan mene perille. Juha meinasi jo hiukan hermostua, mutta sitten mä tsemppasin ja tein sen kunnolla. Sain mä sitten kehujakin, että kun mä teen tosissani niin mun ohjaus on joissakin kohtia tosi hyvää, mutta kun mä vaan fleguilen liikaa. Vaikein kohta oli hypyn takaakierto, saksalainen ja seuraavalla hypyllä persjättö. Joo moro, tähän päivään mennessä oon onnellisesti ollut tietämättä mikä saksalainen edes on, mahdankohan tietää nytkään? Gille alkoi myös olla loppuvaiheessa niin poikki, että se makasi possu suussaan vaan keskellä kenttää eikä jaksanut edes nousta ylös. Vähän on ollut rennompia treenejä kotikentällä. Harkoissa on aina niin paljon vähemmän aikaakin. Ja mä kun luulin että Tanja pistää juoksemaan!? :D Terhi kyllä uhkasi, että tämä sama rata on luvassa maanantaina treeneissä ja mä saan tehdä sen kolme kertaa nollana :D Oi kiva.
Mutta oli kyllä kivaa. Gille pääsi juoksemaan ja mä pääsin juoksemaan, olin ihan varma että mun jalat tippuu kohta, ja siltä se sitten vissiin näyttikin. Näitä lisää. Pogo-parka joutui olemaan koko päivän turistina matkassa, mutta pääsi se sentään uimaan ja juoksemaan metsään kivi suussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti